Maailmani on täynnä triggereitä, asioita jotka saavat minut muistamaan menneisyydestäni, lapsuudestani ja nuoruudestani palasia. Tärkeitä tiedonmuruja, onhan ne osin niitäkin

Ihan jo toipumisen kannalta on hyvä tietää, mitä on tapahtunut ja milloin. Kuinka asiat ovat menneet. 

Sieltä kun joskus löytää niitä unohtuneita hyviäkin asioita, elämää ylläpitäviä muistoja, joiden voimalla pääsee siihen seuraavaan hetkeen.  Mutta siellä on myös ihan helkkaristi kaikkea sitä mitä en haluaisi muistaa ja tietää. Ja mulla on vahva tunne, että paljon on vielä dissosiaation suojassa, nyt en kestä tietää enempää, en tässä kohtaa.

Mutta myös, kun muistaa on helpompi käsitellä asioita, kun tietää mistä ne tulee.

MISTÄ KAIKKI TRIGGERIT TULEE??

Sen kun tietäis. Ihan mistä vain ja milloin vain. Ihan puskista yleensä.

Yllätyksiä on sattunut todella paljon. Kerran sain ison kauhukohtauksen, muiston lapsuudesta, ihan vain näkemällä pullapitkon, leetan niinku mummi sitä nimitti. Muistin, kuinka leikkasin leetaa kotona ja saasta puhui mulle. Ääneen siinä mietti kuinka pojat tykkää kun kasvan. Kun mummi ei ollu paikalla se saattoi käydä kokeilemassa onko tissit alkanu kasvaa tai kourasee haaroista. Tää kaikki tuli mieleeni ja ihan iholle asti kun näin sen leikatun pullapitkon. Saatoin tuntea ja haistaa sen saastan lähelläni. Hyi helevetti!

Se saasta piti silloin yöllä, kun olin lapsi, jaloistani jotenkin kiinni, jotten laittaisi niin paljoa hanttiin.

Mun jalkoihin koskeminen on kiellettyä. Tää on sellainen, mikä mulla on ollut aina, kukaan ei ole saanut koskea jalkoihini, siis nilkasta alaspäin. En edes kutia jalkapohjista, koska koskettaminen tuottaa enemmän, kivun tunnetta. En oo ennen tiennyt mistä tää on tullut, miksi inhoan sitä, kun joku yrittää koskea mun jalkoja. Nyt vasta muistamisen myötä tiedän miksi näin on. Se saasta piti silloin yöllä, kun olin lapsi, jaloistani jotenkin kiinni, jotten laittaisi niin paljoa hanttiin. Siitä se tulee.

On vaikeaa, kun ei koskaan voi tietää mikä triggeröi. Se tuo arkeen pelon. Alan pelkäämään paikkoja ja jopa ihmisiä. Se saa mut eristäytymään maailmasta.

Pidän mun vasenta kättä jotenkin enemmän rikkottuna ja huonona kuin oikeaa. Otin vasempaan käteen tatuoinninkin merkiksi, selviytymisestä. Myös vasempaan puoleen on viillelty enemmän. Ja senkin olen tajunnut nyt vasta, jouduin silloin koskemaan siihen ihmishirviöön vasemmalla kädelläni. Lisäksi se saasta oli laittanut lasten rannekellon vasempaan käteeni, jonka näin kun heräsin. En myöskään pysty pitämään kelloa kädessäni, sairaalan nimirannekkeetkin saa minut paniikkiin. 

Traumamuistuttajien pelkääminen saa mut eristäytymään helposti kotiin. Pelko on niin isoa, että vaatii paljon voimia käydä vaikkapa kaupassa. Yksin en ole vuosiin pystynyt kauppaan, mutta siinä on ollut perhe isona apuna.

MAADOITTUMIS-KEINOJANI

Enää en saa paniikki/dissokohtausta nähdessäni pullapitkoa, se aiheuttaa vain puistatusta, lähinnä inhoa ehkä. 

Mieheni ei ole vielä saanut koskea jalkoihini, mutta yksi ystäväni on. Kerroin hänelle etukäteen, että tää voi olla vaikeeta enkä välttämättä pysty, mutta se onnistui, sain ihanan hermoratahieronnan, vaikka aluksi se jännitti todella paljon, mut selvisin. 

Mua on auttanut niinkin yksinkertainen asia ku hengittäminen. Noissa jo tiedossa olevissa triggereissä pystyn joitakin jo ennakoida ja alkaa hengittelemään rauhallisesti ja vain siihen hengitykseen keskittyen. 

Kutominen on yksi maadoittumiskeino, kun on levoton olo, eikä oikein osaa olla. Se käy jo niin automaattisesti, että se myös rauhoittaa.

Olen opetellut turvapaikkaharjoituksen avulla pääsemään omaan ”huoneeseeni” (eka postauksessa tästä) rauhoittumaan. 

Musiikki on isona apuna rauhoittumisessa ja laulaminen. Kuuntelen musiikkia ja niiden sanoja ja laulan yksikseni, sekin helpottaa joskus.

Yksi tärkeimmistä maadoittajista on yksi esine, ystävältäni saatu yksisarvinen ja keiju. Siihen liittyy muisto, joka saa minut hymyilemään. Se kulkee mukanani taskussa joka paikassa.

Paras maadoittaja kaikista on kuitenkin mieheni, hän on mun turva. Tiedän, että mitään pahaa ei ikinä voi tapahtua, kun olen mieheni lähellä.

Kommentoi ja kerro millaisia keinoja Sulla on maadoittua tähän hetkeen. Kommentillasi, voit auttaa montaa lukijaa oivaltamaan ja kokeilemaan jotain uutta.