vielä yksi sähköposti
Sitten todettiin etten voi käydä siellä enää, toimintaterapiaan olisin voinut päästä. Kela olisi voinut korvata sen, olin jo eläkkeellä mutta vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena olisi kuulemma voinut onnistua. Kysyin että voisinko päästä psykoterapiaan, psykiatri ei suostunut kirjoittamaan lausuntoa. Siksi koska en puhunut tarpeeksi. Silloin ajattelin että minä kuolen koska kukaan ei kuuntele. Meinasin tehdä itsemurhan, mutta päätin vielä laittaa sähköpostia yhdelle psykoterapeutille. Terapeutti vastasi ja kävin hänen luonaan seuraavalla viikolla. Ensimmäisellä kerralla me vain istuimme hiljaa, hän oli hiljaa kanssani. Nyt olen käynyt psykoterapiassa melkein kolme vuotta, terapeutti ei odottanutkaan minun puhuvan aluksi ja nyt pystyn puhumaan jonkin verran. Ensimmäistä kertaa minulla on myös lupa kirjoittaa. Oikeasti minulla ei olisi varaa psykoterapiaan, mutta onneksi terapeutti antaa alennusta. Hän pitää tärkeänä sitä että voin jatkaa terapiaa, ymmärtää että elämäni riippuu siitä.
23 vuotta psykiatrista hoitoa, 20 psykiatria, 15 psykologia tai psykiatrista sairaanhoitajaa,
6 vuotta laitoksissa ja 9 vuotta erilaisia mielialalääkkeitä.
Vasta sitten joku pysähtyi kuuntelemaan.
Terapeuttini tajusi että olen traumatisoitunut ja kärsin dissosiaatiohäiriöstä. Ennen psykoterapiaa psykiatrinen hoitoni meni mielestäni täysin pieleen. Sain diagnoosin selektiivisestä mutismista jo pienenä, silti suurin osa psykiatrian ammattilaisista valitti kun en puhunut. Sain jatkuvasti kuulla olevani itsepäinen, vihainen tai välinpitämätön. En kuulemma suostunut puhumaan, tai valikoin kenelle puhun. En pystynyt kertomaan ettei kyse ollut mistään sellaisesta. Sehän on ahdistuneisuushäiriö joka vaikeuttaa puhumista, jos joku olisi kuunnellut niin olisi tiennyt etten halunnut olla hankala. Suurin ongelma olikin se ettei ollut ihmistä joka olisi kuunnellut ja antanut aikaa. Minua on pahoinpidelty 15 vuoden ajan, yhteensä yli 50 ihmistä. En voinut sille mitään että aloin pelkäämään ihmisiä. Kukaan ei myöskään yrittänyt keksiä vaihtoehtoja puhumiselle, terapeuttini ei ymmärrä että miksi en saanut vaikka kirjoittaa. Siten olisin päässyt edes alkuun.
Sitten kun yritin kertoa kaikesta, minua ei kuunneltu koska se oli menneisyyttä. Minulle se ei ole vain menneisyyttä, se vaikuttaa myös nykyisyyteeni. Yksi ongelma oli myös se, että en uskaltanut kertoa kaikista ongelmistani koska uskon että olisin joutunut takaisin laitokseen. Se on väärin koska se ei olisi korjannut mitään.
En myöskään saanut kertoa olostani rehellisesti, itsemurhakin on asia josta ei puhuta. Mutta eihän itsemurhasta puhuminen saa toteuttamaan asiaa, ehkä jopa päinvastoin. Jos voi kertoa miltä oikeasti tuntuu niin ei ehkä ole tarvetta tehdä sitä.
Onneksi terapeuttini ymmärtää tämänkin, vihdoin voin puhua kaikesta. Terapeutti myös huomautti ettei puhumattomuuteni voi johtua neurologisista syistä, koska joillekin minä kyllä puhun. Se riippuu paljon toisesta ihmisestä, pelkäänkö vai pystynkö olemaan rennosti. Jos luotan johonkin niin voin puhua ihan normaalisti. Sen myös huomaa koska joku tosissaan kuuntelee, sellaisille on helpompi puhua. Oma kokemukseni psykiatrisesta hoidosta on se, että nojataan liikaa diagnooseihin ja lääkityksiin, eikä oteta huomioon sitä mitä potilaalle on tapahtunut. Ei myöskään kyseenalaisteta tarpeeksi aikaisempia kirjauksia, oletetaan niiden pitävän paikkansa jolloin oikea ongelma ei ehkä selviä. Tavallaan siirretään vastuu jollekin muulle, ei oteta sitä itse ja hoideta työtään. Ei kuunnella potilasta vaikka kyse on hänestä, päätetään toisen elämästä sivuuttaen täysin se mitä hän haluaisi kertoa. Kuvitellaan että ammattilainen tietää kaiken paremmin, pidetään potilasta lähinnä hulluna tai tyhmänä, eikä edes mietitä että käytökseen voikin olla pätevä syy. Hoidon laatu riippuu liikaa työntekijän osaamisesta, se osaaminen ei useinkaan ole riittävä. Vaihtuvuus on myös ongelma, jos jonkun kanssa yhteistyö sujuu niin kohta pitääkin vaihtaa toiseen työntekijään. Ei oteta huomioon että luottamuksen saavuttaminen on joillekin erittäin vaikeaa, ja kuitenkin juuri se luottamus on yksi tärkeimmistä asioista.
Viimeisimmät kommentit