Jos voisin tuntea sen
Sen rakkauden
Mutta et voi olla sitä minulle
Kuin vanhempi lapselle
Minut tuomittiin yksinäisyyteen,
et voi minua pelastaa
Voit vain hetken välittää, ja antaa mennä
Kunpa olisin voinut olla jonkun toisen lapsi,
sellaisen kuin sinä
Mutta jotkut syntyvät väärille ihmisille,
eläen kärsimyksessä, kuollen hylättyinä
 
Ilman rakastavaa hymyä
Vailla lämmintä syliä
Minusta tuli rikkinäinen
Kun sinut tapasin, tiesin mitä kaipasin
Toivon ainoastaan että olet hetken siinä,
pienen hetken että voisin olla ehjä
Ja sitten minun on mentävä, ja olen kiitollinen
Hetken sain tuntea hellyyden
 
Jokainen lyönti rikkoi vain enemmän
Kuten kaikki tunnit eristyksissä
Jokainen halveksiva katse, sai tuntemaan surua
En voisi vanhemmilleni kelvata
Toivoin niin kovasti
Jotain kaltaistasi
Mutta odottaa ei voi ikuisesti
Joskus ehtii menemään
liian pahasti rikki
 
Ja minä toivon ettet sure takiani
Teit kaikkesi auttaaksesi
Hetken sain kokea miltä tuntuu välittäminen
Jos olisimme tavanneet aiemmin, voisi tilanne olla toinen
Eikä mikään ole sitä tärkeämpää,
sinä jaksoit yrittää
Se oli enemmän kuin uskalsin toivoa
Nyt voin lähteä rauhassa 

Kirjoitin runon tavallaan psykoterapeutilleni, hänen ei tosin koskaan pitänyt lukea sitä. Sen piti olla viimeinen juttu jonka koskaan kirjoittaisin, ajattelin etten jaksa enää elää. Nyt se on tärkeä minulle koska se muistuttaa siitä miten pyysin kuitenkin apua terapeutilta, ja hän auttoi minua selviämään.

Terveisin, Ella

Kuvat Nina Karjalainen