Täällä levoton sielu. Ahdistaa enemmän kuin tavallisesti. Ajatukset kiertävät pienessä rummussa linkousnopeus 800r/min. Yhteys ulos on kauempana. Olen supistunut sisäänpäin. Muu maailma on kauempana ja tunnen tarvetta kääntyä sisäänpäin. Tarve hidastukseen ja rauhoittumiseen, mutta kykyä ei tunnu löytyvän. Eikä sen puoleen haluakaan. En jaksa mitään hengitysharjoituksia.

Missä tuntuu

Tämä tuntuu eniten kasvoissa, leukaperissä, hartioissa ja palleassa.Fyysinen tunne liittyy psyykkiseen tarpeeseen supistua sisäänpäin. Pienentyä. Olla kotona.

Tiedostamatta haluan viheltää loputonta ihmesävelmää huulten raosta. Itse ymmärtämättä, että ääntelen. 

Mikä rauhoittaa

Virkkaaminen. Aloitin tekemään uudenlaista neliötä. Yksinkertainen ja kaunis. Ei tarvitse laskemista tai keskittymistä. 

Äänikirja. Vie pois omasta väsyttävästä olosta kirjan mielikuvitusmaailmaan. Kirjan on hyvä olla aivan eri ympäristöön sijoittuva kuin oma elämä. Aloitin alkuviikosta Bookbeatista Dyyni-kirjan. Se on tullut juuri elokuviin. Olen lukenut ne oikeina kirjoina nuorena. Muistan että pidin niistä kovasti.

Kotoilu jos muodikkaasti sanotaan. Eli kotona nysvääminen pienten asioiden äärellä. Ei suorituspaineita vaan ilon etsimistä pienistä asioista. Kissojen katselu. Koirien talutus ihanassa syyssäässä. Sen asian tekeminen mikä mieleen juolahtaa. Kotityöt.

huolilista ja vähän hyvääkin 

Kokeilen nyt auttaako huolilistan  tekeminen?

Näin kauheaa painajaista viime yönä ja se suru ja tuska lapsen kuolemasta meinaa tulla mukaan tähän päivään.

Gynekologinen leikkaus tulossa ja leikkauspäivää siirrettiin yhtäkkiä kolme viikkoa eteenpäin koska Kainuun keskussairaalassa täytyy laittaa henkilökunnan resurssipulan vuoksi leikkaussaleja kiinni. Tästä seurasi stressiä, Ei ollut kiva sanoa pomolle, että taas pitää muutella työvuoroja.

Pelko tulevasta B-lausunnosta. Aiemmasta työterveydestä olen saanut maksusitoumuksen samalle psykiatrille. Nyt työterveys muuttui ja en tiedä saanko maksusitoumusta enää vai tekeekö lausunnon minua tuntematon lääkäri. 

Pelko, että Ilmarinen ei myönnä jatkoa osatyökyvyttömyyseläkkeelle. Huomaan, että kun tämä myönnetään aina vain vuodeksi kerrallaan, alan murehtimaan puoli vuotta ennen seuraavaa päätöstä kuinka sitten käy 🙁

Rahapula. Oon niin helvetin kyllästynyt tähän rahan puutteeseen. Ei auta se, että minä olen se syyllinen tähän rahan vähyyteen ja just mun lääkkeisiin menee hirveesti rahaa. Ihan kohta on maksukatto täynnä ja voin aloittaa myös ½ vuotta tauottamani lääkkeen. Tauottanut juurikin sen kalliuden takia.

Hyvä nyt mua alkaa suututtamaan ja olen vihainen. Vitutus tuntuu paljon paremmalta kuin ahdistus.

Ja nyt silmiini sattui koirat. Mennäänpä vihasta onnen asioihin. Vaikka väkisin. Mitkä asiat tuovat minulle iloa ja onnea? 

No tietenkin nuo minua rakastavat cavalierit. Perhe ja sisko. Ympärillä olevat ihmiset. Koti. Isän ja äidin rakentama pieni erämökki tiettömän taipaleen takana ja sen rauhalliset hetket. Kiitos, että olen päässyt käymään useammin siellä tänä kesänä. Vakituinen työpaikka. Työterveyshuolto. Minua auttava terapeutti. Uusi maalausharrastus.