Kesä on nyt tukevasti ohi ja vaihtunut syksyyn. Tässä kohtaa tekee mieli palata kesän tunnelmiin ja traumaleirille Sieviin. Kirjoitan muistoja ja tunnelmia leiriltä ensikertalaisen silmin. Toivottavasti kirjoitus rohkaisee jotain leirille tulijaa, joka miettii sitä, uskaltaako vieraana tulla ja olla. Kyllä uskaltaa.

Meitä matkusti samassa junassa kaksi ensikertalaista, joten ehkä se vähän jo helpotti pahinta jännitystä. Ylivieskan asemalla oltiin meitä vastassa ja saimme kyydin Sievin leirikeskukseen. Paikka oli juuri niin kaunis ja täynnä luonnonrauhaa kuin viime vuoden kirjoituksesta ja valokuvista saa käsityksen. Paikalla oli jo lähes kaikki leiriläiset, hieman alle 10 henkilöä. Joimme yhdessä kahvit ulkona terassilla ja ihailimme kaunista järvimaisemaa. Sen jälkeen pidimme lyhyen tutustumishetken ulkona.

 

Mitä teimme?

Leirillä ei ollut vetäjää, vaan samoin kuin viime vuonna olimme suunnitelleet ohjelman itse. Kukin osallistui sen verran, minkä koki itselleen luontevaksi. Mitään ohjelmatoimiston osaamista tai vastuuta ei keneltäkään vaadittu tai odotettu. Tämän kesän leirillä oli ensimmäistä kertaa yksi ulkopuolinen ammattilainen, joka veti meille taidetuokion ja äänirentoutustuokion. Näihin sai osallistua molempiin tai vain toiseen tai ei kumpaankaan.

Leirillä oli runsaasti aikaa vain olemiseen. Ohjelmaa oli sopivasti, ei liikaa. Oli myös täysin luontevaa jättää yhteisiä tekemisiä väliin, jos halusi ottaa vaikka päiväunet tai lähteä itsekseen kävelylle. Teimme mm. unelmakarttoja yhdessä ja erikseen, yksi leiriläinen ohjasi meille ihanan metsämeditaation, saimme kokeilla kädentaitoja ja painoimme omat kassit muistoksi leiriltä. Iltaisin lämmitimme saunan ja uimme lämpimässä järvivedessä. Iltapalan jälkeen osa jäi alakertaan patjoille kuuntelemaan iltasatua tai kertomaan huonoja vitsejä. Yhteinen nauraminen hieman jännittävän päivän jälkeen tuntui hyvältä ja turvalliselta. Osa meni aiemmin nukkumaan ja osa halusi valvoa pidempään. Sama rytmi toimi aamulla, kun toiset nousivat aikaisin ja toiset tykkäsivät nukkua myöhempään. Yhtenä iltana suosi sekä sää että metsäpalovaroitukset: aurinko paistoi ja, kiitos edellisten päivien sateen, metsäpalovaroitus ei ollut voimassa, saimme kokoontua järven rantaan nuotion ääreen grillaamaan ja jutustelemaan.

Vertaisuuden voimaa

Itselläni oli ajoittain vaikeaa olla leirillä, kun kaukana kotoa oleminen tuntui ahdistavalta ja turvattomalta. Samaan aikaan koin turvallisuutta siinä, että olen ”kaltaisteni joukossa”. Kukaan ei kummeksu sitä, jos haluaa lähteä omassa rauhassa lenkille tai ei halua osallistua johonkin. Jos pelottaa tai ahdistaa, sitä ei kauhistella eikä ihmetellä. Meistä ei kenestäkään kuitenkaan ole terapeutiksi tai ammattiavuksi toisillemme, vaan olemme nimenomaan vertaisia. Vertaistuessa parasta on mun mielestä se, että ei tarvitse selittää eikä perustella – tiedän, että muut tietävät, miltä ahdistus tuntuu, eikä aina välttämättä edes tarvita sanoja.

Kirjoittelimme ketjurunoja. Niistä tuli sekä hauskoja että puhuttelevia. Ennen kaikkea saimme tehdä sitä yhdessä ilman paineita suorittamisesta.

Leiriläisten tunnelmia lähdönhetkellä leirin päätteeksi:

Metsän ympäröimä, kaunis järvi. Ystäviä, naurua, suuria tunteita. Siinä ihana Sievin leirin tunnelmat.

Pysähtyminen kauniin luonnon keskellä turvallisessa ilmapiirissä.

Leirillä olen kokenut monenlaisia tunteita, mutta tärkeintä on ollut, että on saanut olla oma itsensä ja puhua omista asioista omassa tahdissa ja turvallisesti. Leirillä on ollut paljon mukavaa tekemistä, johon on saanut osallistua halutessaan. Kiitos ihanan rauhallisesta ja rennosta viikonlopusta!

Oli ihanaa tavata vertaisia, viettää rentoa aikaa yhdessä, uida ja saunoa.

Vertaistukea kauniissa Sievin Louetniemessä. Yhteisiä keskusteluja, uimista, saunomista ja pelejä. Voimauttavaa yhdessä olemista.

Oli rauhallinen ja leppoisa tunnelma. Tekemistä mukavasti. Pidin leikkimisestä ja äänimaljasta. Ihana kun  oli paljon karkkia!!!

On ollut ihan rauhallinen ja rento tunnelma. On saanut levätä. Uusi tuttavia / ystäviä / vertaisia. Luonto on hoitanut. Sirkkis toi uusia tuulia – hoitava ääni oli huippu! On ollut ihanaa uida ja saunoa.

Lomaa arjesta hyvissä puitteissa vertaistuellisessa ja turvallisessa seurassa.

Ihana porukka. Vihdoin ympärillä vertaisia, jotka ymmärtävät, mitä koen. Täällä olisi viihtynyt pidempäänkin. Olisipa normaali arkenikin ympäristö edes vähän enemmän traumasensitiivinen – niin kuin tämä leiri.

 

Kiitos Sievin seurakunnalle kauniista leiripaikasta sekä kaikille ihanille vertaisille,  jotka olitte jakamassa näitä muutamia kesäpäiviä kanssani!