Terapian joululoma oli alkamassa ja pienellä ihmisellä minussa oli turvaton olo ja hätä, pelko. Hän ei  kokenut olevansa turvassa ilman viikottaista terapiaa. 

Terapeutin kanssa mietimme keinoja, miten pieni olisi turvassa terapian joulutauon ajan ja miten pientä voisi auttaa. Minä en osaa vielä lohduttaa häntä enkä osaa olla oikeana turvana. Samalla jouduimme miettimään myös minun turvaa ja jaksamista.

suojaa

Lähdimme vuoden viimeisessä terapiassa matkalle pienen maailmaan, kerroin missä pieni itkee ja kerroin, kuinka häntä kukaan ei auta. Minun pieni osa itkee paljon. Hän itkee äitiä ja mummia, hän itkee pelkoa ja ahdistusta, kauhua. Pieni kyyhöttää eteisaulassa ruskean oven edessä pienellä myttyrällä ja pelkää kuollakseen kuinka häntä taas satutetaan. Yhdessä aloimme antamaan pienelle turvaa, siihen kohtaan, sinne eteiseen missä hän nyt on. Ensin annoimme hänelle pehmolelun, sitten aloimme rakentamaan hänen ympärilleen majaa, suojaa. Siitä tuli kupla pienen päälle, jotta hän voi vihdoin rauhoittua ja hetken olla turvassa pahalta maailmalta. Kuplaan ei näe kukaan, kuplaan ei pääse kukaan. Suojamuurina toimiva kupla antaa pienelle vihdoin hänen tarvitsemansa turvan. Pieni saa hetken levätä. Tässä kuplassa pieni saa olla koko terapian loman ajan ja vaikka pidempäänkin jos hän itse haluaa. 

Kuulen pienen ihmisen lohduttoman itkun

Joulun ihme

Minulla oli yksi tärkeä joululahjatoive, toivoin pehmolelua. Toivoin, että saisin sen, jotta voisin antaa sen pienelle minulle ja hän tietäisi, että on maailmassa hyvyyttä. Se muistuttaa häntä tästä hetkestä, että kaikki on nyt hyvin. Olen toivonut tätä pehmoa jo tovin, mutta en ole löytänyt juuri sitä oikeanlaista, mieluisinta. 

Lapseni ostivat minulle pehmopupun joululahjaksi. Kun avasin paketin jouluna tiesin heti, että pieni ihminen minussa tulisi rakastamaan tuota valkoista, pehmoista maailman suloisinta olentoa minkä sain. Olin niin onnellinen pupusta pienen puolesta, että itkin ilosta, itkin koska saisin vihdoin lohduttaa pientä, saisinko vihdoin yhteyden pieneen. Vihdoin hän sai oman pehmon joka kertoo turvasta, joka viestii että kaikki on hyvin, olen tässä ja pupu on aina mukana. 

Pieni ihminen minussa tarvitsee suojaa ja turvaa

Kun pieni ihminen minussa itkee, annan hänelle pupun, minulla on vihdoin keino lohduttaa häntä. 

Pieni on edelleen kuplassaan turvassa, hänellä on nyt vain ihka oikea pehmopupu seuranaan siellä ja tieto siitä, ettei ole enää yksin. 

 

Haluan kiittäää lapsiani, jotka toteuttivat toiveeni täydellisesti.