Olen turvassa

Minun perusturvallisuuden tunne on nyt pahasti horjunut. Koen välillä, etten ole turvassa omassa kodissani saati sitten itseni kanssa. Makaan sohvalla kippurassa, ison villaviltin alla ja itken. Olen lamaantunut ja niin ahdistunut, että en osallistu harrastuksiini, koska en saa itseäni ulos kodistani.

Kehoni on jumitus tilassa ja nukahtelen sohvalla, päässä pyörii katastrofi ajatukset kaikista hirveyksistä, mitä läheisille voi tapahtua. Vaikka jokin järki ääni sanoo, ettei nyt juuri täällä Suomessa meillä ole mitään hätää, niin silti minun sisälläni on hätä.

Minun selviytymiskeinoni

Terapeutti kehotti mua ylös sohvalta, edes istumaan ensin. 

Aloitan maadoittumalla tähän hetkeen turva-ankkurien avulla, tuoksuttelen eukalyptus- ja lemonöljyjä, jotka ovat aktivoittavia ja virkistäviä tuoksuja, näillä saan lamaantunutta kehoani aktiivisemmaksi ja virkeämmäksi.

Kun kuljen kodissani, kiinnitän huomioni huoneessa olevaan turva-ankkuriin; macrame työ olohuoneen seinällä on yksi turva-ankkurini. Käyn koskemassa sitä, näen minkä värinen se on ja tunnen minkä tuntuinen se on. Käyn kirjoittamassa ajatuksia päiväkirjaan välillä. Katselen keittiössä keräämiäni muumimukeja ja näen kalenterista, että nyt eletään helmikuuta 2022.

Viikkaan ahdistuksen salliessa pyykkejä, ensin housut pienemmästä isompaan, sitten paidat isoimmasta pienimpään, ensin värikkäät vaatteet ja sitten mustat. Näin pidän mieleni tässä hetkessä, enkä anna tilaa ajatella muuta.

Sain psykofyysisessä fysioterapiassa neuvon, joka rauhoittaa mieltä ja kehoa samalla. Otan pienen pallon, laitan sen selkäni ja seinän väliin. Keskityn palloon ja alan pyöritellä sitä seinällä selälläni. Kiemurtelen ja mutkittelen, kirjoitan pallolla nimeni seinään. Miltä pallo tuntuu lapojen välissä, entä millaiselta se tuntuu alaselässä?

Turvapaikat; mulla alkaa olemaan turvapaikkoja jo hyvin rakennettu osille. Saattelen pienen omaan turvakuplaansa, jossa hänellä on oma pupu ja omia leluja, turvaa tuova univalo ja pehmeä peti. Toinen pieni, yksinäisyyttä pelkäävä osani on turvassa omassa panssarivaunussaan, jossa on hänelle tärkeitä ja rauhoittavia asioita. Kerron pienille, että kaikki on hyvin nyt. Teiniosat saattelen omiin turvapaikkoihinsa ja kerron heille myös, että kaikki on hyvin ja nyt eletään vuotta 2022

Yksi selviytymisapu minulla on hyvä lääkitys ja tarvittava rauhoittava lääke mitä otan, kun ahdistus alkaa ottamaan liikaa valtaa enkä saa mieltäni muutoin rauhoittumaan. 

Joka aamu nousee silti aurinko. Olemme turvassa ja mitään maailman pahuutta ei tapahdu juuri nyt meille, se pitää muistaa. Nyt pitää pysyä tässä hetkessä, tulevasta emme tiedä. Maailma jatkaa pyörimistään, lapset tarvitsevat äitiään ja arki pyörii, vaikka maailmalla olisi mikä tilanne. Ei ole mitään hätää, rauhoitan itseäni.