Muistojen palasia lapsuudesta

Muistojen kirjasta on auennut uusi kappale. Se kappale on vanha ja onnellinen. Siellä on aurinkoa ja muistoja mummoloista. 

kauniita hetkiä

 On tuntunut todella oudolta kun aivoihin aukeaa aikaikkunanoita onnelliseen lapsuuteen. Yks kaks mieleni täyttää selkeä kuva lapsuudesta. Olen näissä muistoissa yksin ja tunnelma on rauhallinen ja turvallinen. Muistoissa näen selvästi tilan, valot ja tunnelman. Läsnä on vain minä ja hiljainen hetki. Onnellinen hetki.

Seison mummolan pirtin ovella. Pirtin ikkunasta paistaa ilta-aurinko. Pölyhiukkaset leijailevat raukeasti pehmeän keltaisessa valossa. Lattialla on pitkät raidalliset mummon kutomat matot. On aivan hiljaista, vain kaappikello nakuttaa seinällä.

Olen näissä muistoissa iältäni jossain välillä 6-9. Silloin elämämme oli turvallista ja vakaata. Olimme paljon mummoloissa. Kuljimme isän ja äidin kanssa marjassa. Saatiin leikkiä ja seikkailla. Maalla oli usein sukulaislapsia ja olihan minulla aina leikkikaverina siskoni. Kerättiin koppakuoriaisia ja hakattiin ukkoskivillä kipinöitä pimeässä komerossa. Kauppa-autolle mentiin mummon kanssa aikaisin lauantaiaamuisin. Saatiin siskon kanssa työntää vuoronperään maitokärryjä. Toinen istui kyydissä ja toinen työnsi. Mummolla oli huivi päässä ja maitolaiturilla poristiin Raatteen muiden mummojen kanssa. Ja aina paistoi aurinko. No ei ihan aina. Sateella mentiin vintille kuuntelemaan pisaroiden ropinaa.

miksi muistot tulevat nyt 

Takaumat ja kaikki ikävät oireet ovat ehkäpä pitäneet mukavat muistot piilossa. Voimat ovat menneet vain selviämiseen. Nyt kun elämän maamerkit ovat taas turvallisesti, niin alkaa mielestä vapautumaan sinänsä merkityksettömia muistoja.  Mieli ja keho ei ole enää ylikuormitettu ja aivojen luovuus pääsee vapaaksi. On aika olla onnellinen.