Miltä tuntuu kun yksi huutaa. Yksi suuttuu. Toinenkin suuttuu. Käsirysyä. Aseen lataus. Nujakka.

kauniina päivänä

Mitä nyt tapahtuu? Tämä ei tunnu lainkaan todelliselta. Ei tunnu vakavalta. Jäänkö istumaan vai lähdenkö? Ylireagoinko jos kävelen pois? Pitääkö olla rauhallinen ja leikkiä että kaikki on nyt koko ajan normaalia? Eihän kukaan suutu minulle jos nousen? Nousenko ja menen kauemmas? Joo nousen. Voihan tulla vaikka hutilaukaus vaikkei tahalleen minua ammutakaan. Se on hyvä syy.

Olipa outo viisi minuuttia. Kuin painajaisklippi keskellä kaunista päivää. Ei sovi kuvioon. Ei sovi minun mieleen. Mahaa kuristaa. Kenen syy? Kaikkien syy. Pysytään rauhallisena. Minä pysyn erittäin rauhallisena.

Traumamatka_Peloissaan kuin jänis nurmella.

myöhemmin

Istun autossa. Sisälleni kasvoi puu. Juuret ovat haarovälissä ja latva tulee ulos suusta. Pitää hengittää suu auki, suora yhteys sisälleni auttaa minua. Aivot menettävät merkitystään ja täyttyvät pimeällä. Olen tyhjä.

Haluan tuntea. Jotain. 

Tyhjyys kumisee sisälläni.

Mitä se yrittää sanoa?

Apua. 

Haava. Mustelma.

Raivo. Tyyneys. 

Ruhje. Veri.

Talvi. Tähtikirkasta. 

Kipu. Pelko. 

En halua maadoittaa itseäni vaikka tiedän totuuden että se auttaa. Se ei tunnu turvalliselta.

vielä myöhemmin

Annoin ajatusten tulla ja samalla tein kaikenlaisia kotitöitä. Yhdenlaista maadoittumista nekin. Kylmä vesi, äänet, liikkuminen, tämän päivän asiat. 

Se auttoi. Jos asettuu aloilleen ja antaa ajatusten myllertää ja pyöriä, se ei ole hyväksi minulle. Se vie vain syvemmälle pelkoon ja menneisyyden muistot sotkeutuvat vain pahemmaksi möröksi tähän päivään. Nyt tässä hetkessä olen turvassa.