Tämä postaukseni kertoo ovista ja osista, siitä millaisen oven takaa osani lähtevät viettämään kesää. Olen aiemmassa postauksessa kirjoittanut turvapaikastani, joka on huone keltaisen oven takana. Se on hieman muuttunut siitä, mitä se oli silloin ja se on ihan oikein, sehän voi olla vaikka joka päivä erilainen. Keltaisten ovien takana on yksi osieni turvapaikka, mutta muitakin on. Pienellä osallani on turvakupla, jota olen myös kirjoittanut aiemmin ja teinin turvapaikka on autotalli, viihtyisä, lämmin talli, jossa on teinille oma tanssilattia ja Netflix nurkkaus, oikein mukava paikka, jossa teini viihtyy. Siitä ehkä joskus enemmän.

millaisten ovien takaa lähden kesään?

Ovi on vanha ja harmaa. Avaan varoen oven, joka narisee pahasti. Katson ensi ulos varovasti ja arkaillen, aamuauringon osuessa suoraan kasvoihini. “Lämmintä ja lempeää”- ajattelen. Astun varovasti aurinkoon ja pysähdyn tuntemaan lämmön. Kärpänen lentää käsivarrelleni, tervehdin sitä ja toivotan hyvää päivänjatkoa, ennen kuin se lentää tiehensä. Mua vähän jännittää tuleva kesä, että kuinka osasin nauttia siitä, niin kuin moni kehoittaa. En osaa nauttia ja rentoutua, olen sillä tavalla vähän outo. Mutta on minulla odotuksia! Odotan näkeväni ystäviä kesäleirillä ja tapaavani uusia vertaisia. Odotan rauhallisuutta ja kiireettömyyden tunnetta. Rakastan hitaita aamuja, niitä mää odotan.

 Yksi osani tempaisee raskaan valkoisen rautaoven vauhdilla auki. Hän astuu rohkeasti ulos ja vetää syvään henkeä, hihkaisee tervehdyksen auringolle ja juoksee suoraan niitylle keräämään ne kauneimmat kukkaset. Hän on innoissaan ja puhaltaa muutaman vanhan voikukan leikkiessään niityllä. Tämä osani on rohkea ja avoin elämälle. “Tervetuloa kesä, tervetuloa loma!”- hän huutaa ilmaan ja nauraa. Hän osaaa nauraa ja ilakoida, hänen olo on loistava ja kaikkivoipainen. Hän odottaa kesältä hellettä ja tapahtumia, paljon menoa ja meninkiä.

Mua vähän jännittää tuleva kesä, että kuinka osasin nauttia siitä, niin kuin moni kehoittaa. En osaa nauttia ja rentoutua, olen sillä tavalla vähän outo.

Sininen ovi on raollaan. Yksi osani seisoo oven raossa, hän huomioi mitä ympäristössä tapahtuu. Hänen pitäisi pystyä tulemaan ulos kadulle, mutta hän ei nyt pysty. Häntä jännittää. Tämä osa tarkkailee ympäristöä, kuuntelee kuinka ihmiset ympärillä menee, tekee ja elää. Hän on arka vielä, mutta se ei haittaa, saa olla arka ja saa pelätä. “Arki ja elämä on joskus todella pelottavaa”- hän miettii.

Vihreän oven avaa kiukkuinen ja turhautunut osani, yksi vaativista. Häntä ärsyttää leikkivät lapset ja puistossa istuskelevat ihmiset. “Töihin joutaisivat”- hän tuhahtaa. Vaativa osani on pettynyt ja tympääntynyt, kun minä en nyt käy töissä, häntä se suorastaan ärsyttää. Hän on hyvin työorientoitunut osa. Hänen mielestään laakereilla makaavat ihmiset ovat laiskoja, kuten minä. Vaativaosani haluaisi takaisin työelämään, toki hänkin salaa tykkää kesän lämpimistä päivistä ja koittaa täyttää ne kaikenlaisella touhuamisella, ettei silloin miettisi töitä. 

 

Millaisen oven takaa sinä lähdet kesään? Ehkä lomalle? Mitä tunnet ja mitä koet?