Astuin ensimmäisen kerran traumaterapeutin ovesta sisään noin 12 vuotta sitten Tampereella.  Sitä ennen olin hoitanut traumaoireitani pääosin itse. Koin, että tarvitsen apua terapeutilta traumamuistojeni käsittelyyn, koska en tiennyt miten itse pääsisin eroon niistä lopullisesti. 

Suhtautumiseni terapiaan oli hyvin tietoinen ja oletin terapeutin olevan myös yhtä tietoinen ihmisenä, koska olihan hänellä kaikki uusin tieto trauman ja dissosiaation hoidosta. Hoidosta tuli kuitenkin lähinnä sekasotku, omien vahvojen tarpeitteni ja terapeutin osaamattomuuden vuoksi. Uudelleen traumatisoiduin ja lopetin terapian myös sen takia, että terapeutti alkoi muuttamaan terapia-aikoja lähes viikottain, oli itse usein myöhässä yms .

Kun mietin miten olisin voinut valita terapeutin paremmin niin mitään ei oikein tule mieleen. Traumaterapia on tietyn protokollan mukainen hoitomuoto ja siihen voidaan lisätä terapeutin osaamisen mukaan esim somaattista kehollista hoitoa, EMDR:ää yms. Mutta traumaoireiston ollessa niin laaja kuin se on, ei yksittäinen asiakas pysty mitenkään itse päättämään minkälainen terapeutti hänelle sopii juuri siihen tiettyyn kohtaan traumaprosessin käsittelyä, missä hän sillä hetkellä on kun tarvitsee terapeuttia avukseen.

Voisiko tätä jotenkin selkeyttää ja kenen taholta? Onhan traumanhoidosta Suomessakin alettu saamaan jo jonkin verran kokemusta niin että tämmöisen ohjeistuksen tekeminen voisi olla mahdollista.

Tuli uuden terapeutin etsinnän vuoro, muistaakseni vuoden päästä edellisestä. Tällä kertaa kaivoin esiin kaikkein pisimmälle kouluttautuneen erityistraumaterapeutin Tampereelta ja pääsin hänen asiakkaakseen muistaakseni noin vuoden odottamisen jälkeen ja Kelan tuella.

Hänen osaamisensa mukaisesti aloitimme luottamuksen rakentamisesta, vakauttamisesta romahtamisen jälkeen ja muistojen käsittely olisi mahdollista sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, jos sittenkään. Intuitiivisesti luotin häneen ja tästä hoitosuhteesta tulikin pidempi, noin 3,5 vuotta ja opin sen mitä hän lupasi eli vakauttamaan itseäni. Lisäksi heräsin huomaamaan kiintymyssuhdeongelmani ja aloin ylipäätään opettelemaan itseeni ja läheisiini sitoutumista terveemmin.

Tämä meni siis paremmin mutta traumamuistot jäivät edelleen käsittelemättä lopullisesti. Jotenkin fiilistelin, että hän ei ollut kovin halukas päästämään niitä esiin. Olen sen jälkeen keskustellut monien traumatisoituneiden kanssa siitä, että moni traumaterapeutti saattaa pelätä vahvasti reagoivien asiakkaiden kohtaamista osaamisen puutteesta. Erityisesti silloin kuin keho alkaa vapautumaan ja saattaa vääntelehtiä ja tunnereaktiot voivat olla vahvoja myös.

Minulla on paljon kokemuksia erilaisista kehohoidoista ajalta ennen traumaterapiaa. Kehoterapeutit eivät yleensä pelkää kehon ilmaisuja mutta heiltä saattaa puuttua traumaymmärrys eli yksinkertaisesti tieto siitä kuinka paljon enemmän tukea traumatisoituneet tarvitsevat ja miten traumatisoituneiden olisi osattava vakauttamisen taito, jotta kehopurku ei vie mennessään aina syvempiin vesiin.

Tarina jatkuu. Toisen terapian aikana olin muuttanut takaisin Helsinkiin ja kävin sinnikkäästi hoidossa bussilla1.5 tuntia suuntaansa. Terapian lopussa muutin ulkomaille. Reissatessani pitkin poikin aloin purkamaan traumamuistojani itse, koska nyt ne vihdoin alkoivat tunkea esiin ja ne oli käsiteltävä. Kun tulin Suomeen takaisin hetkeksi viime 2 vuodeksi, tapasin täällä vanhan ystäväni, joka on energiatietoinen osteopaatti. Hänellä on paljon kokemusta vakavasti traumatisoituneiden kehohoidon kanssa. Hän auttoi minua vapauttamaan vielä fyysisen kehoni, hermostoni ja aivoni trauman painolastista. Kyllä, tämäkin puoli kuuluu vielä traumaprosessiin! Hän kertoi, että on auttanut erittäin rajusti itseänsä väänteleviä ja ravisuttavia kehoja vapautumaan, koska hän ei pelkää kohdata sitä tilannetta hoitopöydällään.

Trauman hoidon polku on monimuotoinen. Minulla se ei vienyt koskaan esim sairaalahoitoon tai laitoksiin, koska en vain yksinkertaisesti luota tippaakaan auktoriteetteihin. Olen henkisesti suuntautunut ihminen ja olen käyttänyt henkisen tietoisuuden voimaa ja löytänyt aina enemmän itse itsestäni oman elämäni auktoriteettia.

Toivon seuraavanlaisia asioita, jotta jokainen vakavasti traumatisoitunut voisi saada parasta apua ja tukea:

-hitosti lisää traumaterapeutteja! Nyt odotusaika voi venyä vuosiksi. Juuri valmistuneet saavat valmistumislahjaksi jonotuslistan.

-lisää yhteiskoulutuksia kehoterapeuttien ja traumaterapeuttien kesken

-lisää terapeutteja etsiville suunnattuja materiaaleja mistä saa apua oikeanlaisen terapeutin valintaan ja ymmärrystä trauman hoitoprosessin eri vaiheista; mitä voi odottaa miltkäin vaiheelta ja miksi

-sitä, että Kelan tukea ei lopeteta

 Terveisin,

 Seija Virva Hirstiö

seijavirva.com