On tämä elämä kyllä ihanan jännittävää, kun lähtee mukaan uusiin kiinostaviin juttuihin. Vaikka jännittäisi tai tuntuisi epävarmalta niin ottaa sen rohkean askeleen. Lukee vaikka netistä kutsun Mielenterveyden Keskusliiton tulossa olevan Traumakurssin kehittäjätyöpajaan ja heti ilmoittautuu siihen. Ja sitten yksi asia johtaa toiseen ja kolmanteen. Eteenpäin sano mummo lumessa (en oo vielä mummo), ja taas oon yhtä kokemusta rikkaampi. 

kuvauksessa

Sain sähköpostin ja mietin monta päivää uskaltaisinko lähteä tulevan Traumakurssin kuvauksiin? Juupas , eipäs, juupas, eipäs. Olin jo kirjoittamassa sähköpostia, että en tule mukaan kuvauksiin, mutta sitten etusormi iski kesken lauseen backspacelle ja kirjoitin tulen. Tuli sellainen sisuuntunut olo, että jos haluan niin menen. Saakeli 🙂

Tänään sitten kävin videokuvauksissa. Minua ei ole aiemmin kuvattu. Oli kyllä jännittävää. Mitä puen, mitä puhun, menenkö sanattomaksi, näkyykö punastuminen? No en mennyt sanattomaksi. Kuvaajat oli ammattilaisia ja kaikki meni hyvin. Mukana oli koko ajan MTKL:n Riitta ja Paula <3

matkustaminen

Matkassa jännitti myös pääkaupunkiseudulla yksin liikkuminen. Matkustin yksin metrolla useampaan kertaan.  Joku miettii nyt että no onpa hurja. Se on kuulkaa hurjaa kun asuu tuolla pienessä Kajaanissa, jossa linja-autot kulkee kouluaikoina vilkkaimmin liikennöidyillä reiteillä jopa kaksi kertaa tunnissa ja vain päivällä:D 

Olen ollut junassa ensimmäisen kerran ysiluokalla ja lentokoneessa 33 vuotiaana. Helsingissä yksin liikkuminen tuntuu jännittävälle, muttei ylivoimaiselle. Onneksi on Google Maps ja teknistä tukea puhelimen päässä. Junanvaihdot sujuivat ihan ok, vaikka Vr:n konduktööri yritti Kouvolassa harhauttaa Kajaaniin jatkavat kolmoslaiturille.  

Helsingissä on hämmästyttävän paljon ihmisiä, monia kansallisuuksia, erikoisesti pukeutuvia ihmisiä, ja monia kieliä. Isolla kylällä on ihan eri meininki kuin Kajaanissa. 

Muista eväät! No en muistanu ottaa jääkaapista.

Pasilassa vaihto lähijunaan. 8 22.16 Kirkkonummi U. Mikä ihmeen U-juna on lipussa, sellaista ei näy seinätaululla lähtevän kuin vasta tunnin päästä?

Sello. Wau

Paplarit, puserot, huivi?

Iso Omena. No on iso.

Osta lippu ennen kuin menet liukuportaisiin.

M=metro. Seuraa punaista neliötä. Pysy liukuportaissa oikealla. Miksi helsinkiläisillä on niin kiire, että juoksevat liukuportaissa? Metrojahan kulkee ihan vähän väliä.

Böle aika hauska nimi

Muista eväät junaan! Muistin 🙂

Sörnäinen -> poistu

Kluuvi. Eikun rautatieasema. En halua myöhästyä junasta. 

kiitos vertaisuudesta

Miten paljon vertaisuus on antanut minulle hienoja kohtaamisia eri leireillä ja paikkakunnilla. Olen saanut myös uusia ystäviä! Nukuin kaksi yötä  Traumamatkaleiri -vertaisen kotona ja kävimme kahvilla kolmannen vertaisen luona, joka myöskin on tuttu leiriltä. Juttu jatkuu siitä mihin on viimeksi jääty.

Kaikkien vertaisten kanssa ei yhteydenpito jatku näin tiiviinä. Voi olla, että yhteydenpidolle ei ole enää tarvetta. Toipuminen voi olla hyvällä mallilla ja tavallinen elämä kiireineen kietoo touhuihinsa. Tai energiat pitää jakaa niin, että just jaksaa elää arkea ja on helpompi mennä eteenpäin ilman muistutusta traumoista. Sekin on ihan ok. Jokainen menee eteenpäin omalla tavallaan ja tietää mikä itseä auttaa.