Vääristynyt kehonkuva

Tänään illalla tulee MOT-ohjelma, jossa käsitellään sukupuolenkorjausta. Sukupuolenkorjaukseen hakeutuu enemmän nuoria kuin ennen. Etenkin tyttöjä. Ohjelman mainos on herättänyt minussa paljon ajatuksia nimenomaan traumatisoituneen näkökulmasta. Kun kehooni on kajottu vastoin tahtoani, niin mitä jälkiä se on jättänytkään.

olenko normaali?

En ole ollut sinut vartaloni kanssa. Olen vaatinut itseltäni täydellisyyttä. Uimahallissa käynti oli harvinaista, ei saanut olla jalkakarvoja ja pelkässä uikkarissa olo tuntui hankalalle. Joku vuosi sitten ystäväni alkoi “raahaamaan” minua toistuvasti vesijuoksemaan ja kuinkas ollakkaan, nyt olo on jo helpoimpi. Minulle on ihan sama jos joku ukko tuijottaa sängen peittämiä kainuulaisia rotusääriäni 🙂 Tavallinen persjalkainen kainuulainen on alkanut muuttua uudeksi normaaliksi. Ulkonäkö ei ole enää tärkeää, thank god, koska ikääkin alkaa jo olla 😀

Tunnen edelleen itseni objektiksi kävellessäni uikkareissa. Objektiksi ja kohteeksi huonolla ja ahdistavalla tavalla. En halua, että kukaan katsoisi minua. Olen saalis ja tunne siitä että kohta joku koskettaa, on todellinen. Tekisi mieli livahtaa piiloon tai verhota keho pyyhkeeseen.

Naiseus on riski

Normaalisti en ajattele mitenkään tietoisesti kehoani. Välillä kuitenkin olo muuttuu ja tietoisuus naiseudesta nousee. Silloin tuntuu sietämättömältä. Likaiselta, oksettavalta ja väärältä. Naiseus on suora silta menneisyyden muistoihin. Nainen on houkutus. Naisena eläminen on hetkittäin mielestäni riski. Olen itkenyt ja toivonut terapiassa, että minulta leikattaisiin pois rinnat ja alapää. Jollakin lailla mieleni on välillä täysin vakuuttunut siitä, että jos naiselliset ruumiinosani poistettaisiin, myös pahat muistot, takaumat ja mielenterveysongelmat häviäisivät. Olisin turvassa nyt.

Aivan järkyttävää. Mietin pitäisikö deletoida edellinen, koska ajatukset näyttää kirjoitettuna niin omituisilta. Ajattelen näin vain hetkittäin ja ymmärrän kyllä tässä hetkessä, että ruumiinosien poisto ei ole mikään ratkaisu. Tiedän myös sen että kaikki miehet eivät ole vaanijoita. On myös ihan tavallisia turvallisia miehiä.

kaunis kehoni

Nämä ruumiinosat liittyvät myös äitiyteen. Mikä ristiriita! Tämä osa elämää on ollut minulle ihanaa ja olen pystynyt odottamaan ja synnyttämään kolme lasta ja imettämään rinnoillani normaalisti. Puhdasta ja kaunista. Menneisyys ei ole tahrannut äitiyttä, eikä ole onnistunut viemään minulta pois äitiyden onnea.

 Kehonkuvan korjaaminen pitää tehdä omassa päässä, täytyy käydä sinnikkäästi haasteita päin. Esimerkiksi kulkea sitkeästi uimahallissa, vaikka miten nuppia kiristää ja mahaan koskee. Ainakaan minua ei ole auttanut ulkopuolelta tuleva puhe. Olet kaunis jne. Uskomukseni ovat niin vahvoja, että en usko sanojaa.

Yksinään ei edes osaa rueta kyseenalaistamaan ajatuksia omasta kehostaan. Terapeutti on ollut minulle suuri apu. Ensin olen oppinut puhumaan avoimesti miltä tuntuu ja mitä mieltä olen. Sitten on terapeutilla ollut mahdollisuus auttaa iskemään kiilaa tiukkoihin vääristyneisiin mielipiteisiini. On ymmärrettävä itse, että ajatusmaailmani ei ole aina realistinen. Sitten voi alkaa miettiä mitähän ahdistavassa tilanteessa oikeasti tapahtuu. Mikä on todellisuutta ja mikä kuvittelua. Positiivisia ajatuksia itselle itsestä. Minä olen kaunis tälläisenä kuin olen. Auts, että nyt tuntuu oudolta kirjoittaa. Järjellä tämän ymmärrän ja voin kirjoittaa, mutta en ole vieläkään aivan vakuuttunut ympäröivästä maailmasta.