Nonniin ja se ois sitten jo maanantai ja arki alkanut. Leiri olisi voinut minun puolesta jatkua vielä pari yötä, niin rentoa ja mukavaa siellä oli. Tänä vuonna on päästiin taas kokeilemaan ja kokemaan uusia asioita. Sitten ne vanhat ja tutut rutiinit muodostivat turvalliset raamit leirille. Aamu alkoi hitaalla aamupalalla ja joka ilta saunottiin ja loikoiltiin turvapesässä. Sitten siihen väliin mahtui retkeilyä, saunomista, uimista, herkuttelua, puhumista ja vaikka mitä.
työpajassa
Perjantaina saimme vieraaksemme Eeva Maria Mantilan. Hän ohjasi Kehoyhteys voimavarana -työpajan. Teimme monenlaista, kerron nyt voimaeläimen kohtaamisesta.
Siirryimme turvalliseen lempipaikkaamme. Mitä minä tarvitsen juuri nyt? Kohtasimme siellä voimaeläimen jolta saimme juuri sen kyvyn mitä nyt tarvitsemme.
Harjoitus tuntui lohdulliselta. Miten visualisoimalla voikaan saada itselleen niin voimakkaan kuvan luonnosta ja lohdullisesta eläimestä joka haluaa auttaa minua. Musiikki, puhe, liike muodostivat hienon eteenpäin menevän tarinan joka oli jokaisella tanssijalla omanlaisensa. Toin kotiin sisälläni tämän voimaeläimen ja se vahventaa minua.
Muutama meistä halusi kokeilla tre:tä. Eli sitä eläinten stressinpoistotärinää. Yhdelle leiriläisistä tre on tuttu juttu, niin hän ohjasi meitä. Opetti kuinka aloitetaan ja kuinka lopetetaan. Tuntui jännältä kun jalat lähtivät väpättämään ja kohta oikea käsikin alkoi nykimään. Nyintä oli samanlaista kuin valveen ja unen rajamailla voi lihakset nytkähdellä. Se oli uutta, ettei todellakaan tarvitse hiljaa syventyä itseensä, vaan mekin juteltiin silmät auki ja tärinä eli omaa elämäänsä. Osa kropasta pysyi täysin jähmeänä, mutta alku oli hyvä. Tätä voin jatkaa kotona. Tuntui tosi rentouttavalta.
Ensikertalaisen palaute:
Alkuun jännitti ihan hirveesti tulla leirille kun ei ole aikasempaa kokemusta vertaisista ollut, mutta heti sinne päästyä oli ekaa kertaa elämässä sellainen olo, että mun ei tarvi hävetä mitään ja voin olla oma itseni, ilman että joudun mitään selittelemään. Kaikki leiriläiset otti mukaan hyvin ja oli turvallinen olo kaltaisteni kanssa. ☺️👍
Istutaan kahvikupin ääressä tai löhötään turvapesässä. Käydään kävelyllä. Istutaan nuotiolla. Aikaa ja tilaa oli olemiselle, kysymyksille ja keskustelulle. Ei kiirettä minnekään.
Hei onko sulla ollu tämmöstä?
Se tunne kun oletkin yksi joukosta, samanlainen, tuntemukset ovat tuttuja jollekin toisellekin. Saa olla joka hetkenä juuri se miltä tuntuu, väsynyt kikattaja tai vakava pohdiskelija. Myötätunnon kaunis pilvi ympäröi meitä koko leirin ajan.
Normaaliarjessa ei monellakaan ole ollut lähellä vertaista jonka kanssa voi vaihtaa ajatuksia. Leirillä löytyi aina kaveri saunanlämmitykseen tai kävelylle. Kenenkään ei tarvinnut olla yksin ellei itse halunnut.
Viimeisimmät kommentit