Syvimmät traumani liittyvät ihmissuhteisiin. Ironista ehkä onkin, että syvimmät pelkoni liittyvät sitoutumiseen vakavaan parisuhteeseen. Haluan sitä kipeästi, omaa perhettä, mutta samalla pelkään sitä, mitä pitkä suhde ja avioliitto tuovat tullessaan. Huonot kokemukset omista ja muiden suhteista ovat jättäneet jälkensä, syvän reiän sydämeeni jota on vaikea paikata. Irtosuhteet eivät sitä auta, ne ovat kuin hetkellisiä laastareita tai hometalon seinään vedetty kerros maalia.

Sydämen särkyminen laukaisi trauman

Minun traumamatkani alkoi kipeästä erosta. Se mikä siitä teki kipeää oli se, että päästin irti kaikesta suhteen vuoksi. Kuvittelin sen olevan viimeinen parisuhteeni. Halusin asettua aloilleni, perustaa perheen, hankkia lapsia. Luulin, että seurustelukumppanini oli vakavissaan kanssani. Toisin kuitenkin kävi, ja suhde päättyi. Suurta dramatiikkaa eroon ei varsinaisesti liittynyt, mutta kun tuona iltana itkin eroa yksin huoneessa, jota tuolloin asutin, sydämeeni sattui tavalla, jollaista en ole koskaan ennen kokenut. Ajattelin kuolevani.

Tuosta illasta alkoivat tapahtumat, jotka toivat minut takaisin Suomeen. Lääkärin vastaanotolle, psykologin puheille, terapiaan. Tuosta illasta alkoi myös syvä eheytyminen, sillä vaikka se nostatti minussa syvää vihaa, joka oli vuosia kytenyt surun peitossa, vihan ja kaiken kipeän kohtaaminen itsessäni oli tarpeellista. Käyn läpi elämäni kipeimpien kokemusten jättämiä jälkiä edelleen, mutta pikkuhiljaa haavat alkavat parantua. 

Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Minun kohdallani tietoisuus on kuitenkin myös lisännyt hyvinvointia.

Tietoisuus edistää eheytymistä 

Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Tietoisuus omista psyykkisistä, emotionaalisista tai henkisistä haavoista voi hyvinkin aluksi lisätä tuskaa. Minun kohdallani tietoisuus on kuitenkin myös lisännyt hyvinvointia, sillä aina tiedostaessani jonkin asian tai nähdessäni asiat eri näkökulmasta voin suhtautua myös traumoihini eri tavalla. Kipu hellittää, viha katoaa, suru häviää.

Mustasukkaisuus tarkoittaa minulle menettämisen pelkoa, mutta ajoittain tuo pelko nostaa päänsä. Silloin menneisyyden traumat aktivoituvat ja alan käyttäytyä arvaamattomasti.

Vuodenvaihteen suurin oivallus on ollut ihmissuhteisiin liittyvät triggerit. Kolmiodraamaan päätynyt ero ja sen mukanaan tuoma sydänsärky nostattavat minussa edelleen tunnereaktioita, joita en aina tunnista tai haluaisi tunnistaa omikseni. En koe olevani mustasukkainen ihminen. Mustasukkaisuus tarkoittaa minulle menettämisen pelkoa, mutta ajoittain tuo pelko nostaa päänsä. Silloin menneisyyden traumat aktivoituvat ja alan käyttäytyä arvaamattomasti.

Näiden tekijöiden tunnistaminen tuo minulle rauhaa. Olo helpottuu ja ymmärrän, että kyse on vain aiempien kokemusten jälkeensä jättämistä uskomuksista siitä, kuka tai mikä olen. Nämä tekijät tiedostaessani voin myös luoda niiden uskomusten tilalle uusia, jotka auttavat minua luottamaan itseeni ja läheisiini. Pelko häviää ja ymmärrys kasvaa. Ymmärrys itsestäni sekä siitä, että voin itse määritellä sen miten kannan itseni eri tilanteissa. Triggerit tiedostaessani ja tunnistaessani voin opetella pysäyttämään tunnereaktiot ja vetäytymään tilanteesta, jolloin saan aikaa itselleni koota itseni ja kohdata läheiseni uudestaan kun aika on kypsempi.

Aikaa itselle, aikaa eheytymiselle

Traumasta eheytyminen on haastavaa, sillä se vaatii aikaa ja voimavaroja. Jos elämäntilanteeni olisi toinen, en ehkä pystyisi eheyttämään itseäni samalla tavalla kuin minulla on siihen nyt mahdollisuus. Vaikka usein kipuilenkin sen asian kanssa, että en ole vielä siinä pisteessä elämässäni missä haluaisin olla, muistan kuitenkin hetkittäin olla kiitollinen siitä prosessista jota käyn läpi päivittäin. Kaikki muu tulee kyllä ajallaan.