TEININÄ

Katson tuota loputtomiin pärjäävää Opiskelijaani, joka vie minun tilani. Vie minun ääneni. Vie minun aikani. Menisitkö muualle, kiitos. Raivo ja viha haluaa ulos. Opiskelut ja tulevaisuuden suunnitelmat pistää vihaksi. Kaikki ympärillä oleva aiheuttaa tuskaa. Haluan kadota. Haluan jälleen olla yksin. Menkää pois, antakaa minun olla. Suljen puhelimen, en jaksa sitä. En jaksa ihmisiä. En jaksa näitä hetkiä. On raivostuttavaa jaksaa. Aina vaan jaksaa. Se on kohtuutonta. Haluan ajaa ihmiset pois. Selviän yksin. Samantekevää, mutta se on selvää, että tuota Opiskelijaa minä vihaan.

6-VUOTIAANA

Pidättelen itkua. Miksi olen aina väärässä paikassa kun tuo kipein osa minua haluaa sanoa sanansa, näyttää kipunsa. Opiskelijana taistelen sen jonkinlaisen heiveröisen yhteyden kanssa itseäni tähän hetkeen. Ei voi olla todellista – taas tässä. Aina kun pitäisi tehdä jotain ihan muuta niin tuo lapsi vie minua 5 – 0. Istun tuolissa ja yritän kestää kivun. Ja teini huutaa vieressä miten kohtuutonta tämä on. Seuraan sivusta samalla kun tuo pieni lapsi kokee tuskansa – näinä hetkinä minullakaan ei riitä sanat. Katson hiljaa niitä tunteita. Tunnen hänet. Ja se repii minua – mutta olen hiljaa, kuten aina.

AND AGAIN

Toivon Lähettiläälle en anna suunvuoroa nyt. Olkoon kerrankin hiljaa. Aivan naurettavaa nähdä joka ikisessä hetkessä tai kiven murusessa asfaltilla jokin tarkoitus ja toivo tässä elämässä. Raivostuttavaa. Menkää pois. Minä en jaksa. Olen vihainen, mutta en satuta muita ihmisiä sillä. Minulle on tehty pahaa mutta olen näin kiltti – eikö ole järjetöntä? Minun suuni suljetaan kun olisi asiaa. Opiskelija hoitaa senkin ja se on naurettavaa. En varmasti mene huomenna luennoille. Enkä tee nyt tätä tehtävää jossa on huomenna deadline. Tälläkin hetkellä se naurettava kolmikymppinen sieventelee sanojani ja tunteitani. Voi kun tietäisitte, fuck this shit ja sitä rataa.

AND ALL THIS PAIN 

Menen kotiin. Suljen oven. Tässä kohtaa alkaa minun yksityisyys. Minun todellisuus. Ei sieventelyä, ei kaunistelua. Ja pahin osa arkeani alkaa juuri tällä kynnyksellä. Tuttu juttu-show – ikioma suljettu osastoni.