Joku minut pelastaa. Eihän tämä voi jatkua näin. Minulla on kauhea olo. Ahdistaa. Tule Joku ja auta minua. Missä olet Pelastaja uljaalla ratsullasi ja terävällä miekallasi? Sanoisit minulle, että nyt on kaikki taas hyvin ja olet hyvinvoiva ja terve. Elämäsi hymyilee ja kaikki raskaus ja pahat muistot ovat poissa. Ei, Kukaan ei tule.
jumala pelastaa?
Kuulkaa minua! Helvetti eikö kukaan osaa lukea ajatuksiani? Auttakaa. Jos vedän tajun kankaalle kuulisiko joku? Veisi minut jonnekkin helpotukseen. Ei, seuraavana päivänä olen edelleen yksin vainoavien ajatusteni kanssa. Puolison vieressä joka yrittää ymmärtää, mutta ei voi ymmärtää.
Sinua ei voi pelastaa
Puoliso
Terapeutti
Jumala
Lääkäri
Psykiatrinen osasto
Nämä kuitenkin auttavat sinua eteenpäin seuraavaan päivään. Askel kerrallaan eteenpäin.
tämä pelastaja ei osaa pelastaa
Avuksi herää minä, mutta se on väärä minä. Avuksi tulee itsetuhoinen nuori jostain mustasta menneisyyden hämärästä.
Veri virtaamaan. Mustelmia. Tuntuuko hyvältä senkin typerä kusipää. Kipu ja viha sinut pelastaa. Rikotaan saastainen ruumiisi niin kaikki helpottaa. Nyt on kärsimyksen aika.
Mitä ihmettä tapahtuu? En ymmärrä. Ja samalla kuitenkin kaikki tuntuu hyvältä ja järkevältä. Tämä keskenkasvuinen keskenkasvuisin keinoin saa vain oloni huonommaksi. Hirvittävä ristiriita. Luin lisää kirjoja ja kävin lisää terapiassa ja hain lisää kuntoutusta.
Ymmärsin, että hänelläkin on ollut tarkoituksensa. Nyt hän saa levätä turvassa. Minussa.
Jokainen pelastaa itsensä
Apu alkoi tulla hiljalleen sisältäpäin. Aikuisen minän apu. Tukiverkko pysyi koko ajan samana ja pystyin luottamaan, että kukaan ei lähde. Kukaan ei jätä. Ensin tuli ymmärrys mikä minulla on. Sitten seurasi hyväksymisen aika jolloin en enää väheksynyt minulle tapahtuneita asioita ja oireita. Hyväksyin kaikki semmoisenaan ja itseviha alkoi lievittyä sitä enemmän, mitä enemmän pystyin pitämään itsestäni. Myös siitä hulluuksia tehneestä murrosikäisestä.
Lopullinen apu ja turva kasvaakin itsestäsi. Kun et anna periksi, vaan jatkat takapakeista huolimatta kohti parempaa tulevaisuutta.
Nyt olen jo siinä kohdassa,
että kun vertaiset puhuivat Pelastajasta,
en ensin edes muistanut kuinka kipeästi sitä minäkin odotin.
Vuosia.
Kuvat Nina Karjalainen
Viimeisimmät kommentit