PERJANTAI 26.8.

Kello on 01:40, olen hädin tuskin hereillä, mutta en saa enää untakaan kun takaraivossa jyskyttää tieto, että kello soi kahden ja puolen tunnin päästä. Nousen siis ylös ja menen haukotellen vessaan. Päätän käyttää ylimääräisen parituntisen päiväkirjan koristeluun ja kirjoittamiseen. Taidan olla ihan liian aikaisin hereillä!

Jos sittenkin otan päiväkirjan mukaan reissuun, mietin

Edessä on siis reissu Poriin mielenterveyden keskusliiton valtakunnallisille yhdistyspäiville, mihin lähdemme paikallisen mielenterveysjärjestön toimesta. 

Haukottelut ovat loppuneet, mutta silmiä vielä väsyttää. Onneksi latasin illalla kahvinkeittimen valmiiksi, kiireen varalle. Kello on hieman yli 3, jokohan sitä vihtis aamukahvit keittää ja syödä jotain. Nyt on aika napsauttaa se päälle. 

Linkkuri lähti ajallaan 5:30 jäsentuvan edestä ja mää ehdin kyytiin, ajoissa. 

Seitsemän pitkää tuntia edessä, ennen kuin saavumme Poriin. Matka meni onneksi nopeasti pienien unien avustamana. 

Hotelliin päästyämme saimme onneksi aika pian huoneemme.

Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka toivotti meidät kaikki, varmasti pitkästi toistasataa ihmistä, tervetulleeksi. Puheiden jälkeen jalkauduimme Porin keskustaan saamaan oiva annos kulttuuria. Kävimme taidenäyttelyssä ja paikallisen mielenterveys järjestön tiloissa ja nähtiinpä Porin karhukin. 

Maittavan päivällisen jälkeen oli aika levätä ja kerätä voimia iltaohjelmaa varten. 

Illalla oli elävää musiikkia ja hyvää seuraa. Uskaltauduimpa vielä laulaa luikuttaa yhden karaokekappaleen. 

Illan jo hämärtyessä alkoi haukottelu taas. Oli aika mennä nukkumaan ja voimaantua seuraavan päivän kisaa varten.

LAUANTAI 27.8.

Lauantaiaamu. Parempien yöunien jälkeen valkeni harmaana. Aurinko oli suojautunut pilvien taakse. Aamupalan jälkeen oli vielä pieni hetki aikaa levätä ja virittää lihakset kisakuntoon.

Huikea kisatunnelma Ikuisen Tuulen stadionilla! Kisailijoita ja kannustusjoukkoja oli ihan ympäri Suomea pohjoisesta etelään, idästä länteen. Kilpailijat osallistuivat eri lajeihin. Mun lajeina oli 3-ottelu; 60m juoksu, pituushyppy ja kuulantyöntö. Jännitin omia suorituksia ihan hirveesti! Jalat tärisi ennen omaa vuoroa, niin paljon! 

Koko joukon yhteiskävely katkaisi kisailun ja toi yhteishengen kisakansaan. Mutta ennen kaikkea ihmiset pitivät hauskaa! Pieni vesisadekaan ei haitannut tunnelmaa. 

Päästiin lähtee linkkurilla ajoissa ja matka kohti kotia oli alkanut. Oli vähän rankka viikonloppu mutta ihana ja monta kokemusta rikkaampana lähden kotiin. 

Kiitos Pori. Kiitos loistava seura!

SUNNUNTAI 28.8.

Huh! Aamu valkeni taas harmaana, vissiin. En hirveesti kiinnittänyt huomiota siihen. Olen siis todella väsynyt sosiaalisuudesta ja lihakset muistuttavat olemassaolollaan eilisestä. Nuorimmat ovat olleet tukiperheessä viikonlopun ja nyt olis aika hakea lapset kotiin. Ihana saada pojat kotiin, mut tietty pitää tsempata itseä, että jaksaa kuunnella heidän asiat ja olla läsnä heille. 

Nyt pojat ovat nukkumassa, saan rentoilla sohvalla ja olla vaan.  Luulen, että viikonlopun tapahtuma vaikuttaa väsyttävästi vielä pitkälle viikkoon. Viikkoa rytmittää harrastusryhmät ja terapia käynnit. Jaksaa jaksaa…