Minä tarvitsen turvaa. Tarvitsen tunteen siitä, ettei joka hetki elämäni ole musertumassa käsiin tai jotain kauheaa tapahtumassa. Viime päivinä muistot ja huolet ovat nostaneet taas enemmän päätään ja ovat sekoittaneet toimintakykyäni. Olen löytänyt itseni useaan kertaan Googlettamasta mitä erilaisempia sairauksia ja oireita. Minulle on tulossa tutkimuksia ja lääkärikäyntejä, jotka provosoivat tätä sisäistä huolestuneisuuttani ja epävarmuuttani.

Minun on hankalaa sietää epävarmuutta, olenhan elänyt koko elämäni jonkinlaisen epävarmuuden ja turvattomuuden keskellä. Keskellä arvaamattomuuden, jossa ei voi koskaan tietää mitä tapahtuu ja perusturvallisuutta ei ole päässyt rakentumaan. Tällä hetkellä pienikin muutos arjessa vie minut niihin tunnelmiin, että jotain pahaa tapahtuu seuraavaksi. Vaikka arki onkin turvallisempaa tällä hetkellä, niin mieli ei ole päässyt vielä yli menneestä. Olen saanut hetkittäin arjessa kiinni turvallisuudesta, silloin kun mitään kovin yllättävää ei tapahdu, mutta heti kun tapahtuu, mieli menee hätätilaan.

Näissä hetkissä tuntuu, että tarvitsin jonkun, joka kannattelisi ja kertoisi, ettei ole mitään hätää. Olen elänyt suuren osan elämästä aika yksin, josta osin myös omasta valinnastani, niin tämä on vieras tunne minulle. Ehkä tämä on terve reaktio kuitenkin, onhan ihmisten välinen yhteys ja tuki normaalia vuorovaikutusta. Kissani on kuitenkin näissä hetkissä iso voimavara ja rauhoittaa minua voimakkaimman tunteen keskellä.

Kehoni on reagoinut tähän olemalla yhtä aikaa ihan voimaton ja yrikierroksilla. Tämä on rankkaa jo valmiiksi uupuneen mielen ja kehon kanssa. Ei ihme, ettei toistuvat yritykset viime aikoina palautua hetkessä takaisin työkuntoon eivät ole tuoneet tulosta vaan joka kerta hetken ”tsemppaamisen” jälkeen olen löytänyt itseni yhä syvempää ahdistuksen ja uupumuksen keskeltä, josta ylös nouseminen vie vain entistä kauemmin aikaa. Kuitenkin nykyajan yhteiskunta tukee ihmisiä, jotka tsemppaa ja jaksaa, joten vaatii paljon ennen kuin terveydenhuollossakin ollaan valmiita uskomaan, ettei tämä työhön kannustaminen aina kannata.

Turva tarkoittaisi minulle vakaata arkea, jossa sisäisesti on myös olo, ettei koko ajan tarvitse pelätä jotain pahaa tapahtuvan sekä ulkoisesti myös turvallista arkea ja turvallisia ihmissuhteita. Tätä kohti haluan kuitenkin mennä. Minä tarvitsen turvaa.