Äh, se maistuisi suussani kitkerältä ja karvaalta. Hirveän pahalta. Se tuntuisi karvaisen tahmean limaiselta, sellaiselta kuin astuisi johonkin merilevä kertymään järven pohjassa, ällöttävältä. Se kuullostaisi säälittävältä, jos siitä pääsisi ääniä, mutta se on hyvn hiljainen muutoin. Se näyttäisi pieneltä ja ryppyiseltä, kuin passohedelmän kuivahtanut pinta, mutta siinä olisi pitkiä limaisia lonkeroita kuin mustekalassa.

Se on ripustautunut sisäelimieni pinnalle, ulottanut lonkeronsa keuhkoihin ja vatsaan. Se on asettanut yhden ruttupallerolonkeronsa päähäni täyttäen sitä hiljalleen. Sieluuni se levittää mustaa, raskasta öljymäistä usvaa. Raajoihin se levittää voimattomuutta ja väsymystä mieleen. Aivoihini se on ulottanut lonkeronsa myös aiheuttaen sosiaalisten tilanteiden pelkoa, ahdistusta ja epätoivoa.  

Se rakastaa yksinäisyyttä, siitä se saa mittaamattomat voimat jyllätä sisälläni, se pääsee hallitsemattomasti kasvamaan yksinäisyydessä. Se rakastaa makoilua ja nauttii kun saa minun toimintakykyni nollille. Se tykkää aiheuttaa erilaisia oireita minulle ja ongelmia sosiaalisissa suhteissa. Sille on nautinto nähdä minun itkevän ja kieriskelevän tuskissani. Se rakastaa pimeyttä ja sitä kun valoa ei ole enää missään. 

Se haluaa vain kasvaa ja saada lisää valtaa sisälläni. Se kasvaa mustan savupilven lailla sisuskaluissani, se levittää limaiset lonkerot keuhkojen sisäpuolelle vaikeuttaen näin hengittämistä ja lisäten ahdistusta. Päähäni se istuttaa toivottomuutta ja nauttii kun en näe tilanteesta ulospääsyä.  Se haluaa syödä minut sisältä käsin.

Se ei siedä lääkitystä eikä rauhoittavia harjotteita. Se ei tykkää sosiaalisista tilanteista ja vältteleekin niitä kaikin keinoin. Terapia on sille myös myrkkyä, uudet ajatuskuviot mitä keksin, ovat sille vain haitaksi. 

Mutta tuo lonkeroinen, pahalta maistuva ja haiseva, pikku perkele on vielä nujerrettavissa!

Kevään edetessä ja auringonvalon lisääntyessä olen päättänyt jollakin keinolla kaataa tuon limanuljaskan minussa. Pienin askelin menen kohti valoa, mistä tuo olio ei tykkää. Ja hiljalleen näen valon ja saan usvan sisälläni hälventymään. Käytän öljyisen usvan poistoon apunani terapiaa, perhettäni, ystäviäni ja sisäistä voimaani.,uskoa siihen, että minä vielä voitan Masennukseni!