Kuinka Prinsessa Ruusunen nukahtaa

Epävarmuus on hiipinyt mieleeni. Keskusteluaikani on supistettu nyt 45 minuuttiin kahden viikon välein. Kun ymmärsin tämän, aloin itkemään. Minut hylätään, minulla ei ole väliä, minun täytyy selvitä yksin, miten selviän yksin. Monenlaisia ajatuksia syöksyi mieleeni. Itkin vielä polin parkkipaikalla ja itkin illalla kotonakin.

piilossa

Olenko liian riippuvainen auttajastani? Pitäisikö minun tulla jo toimeen itsekseni? Pieni ihminen sisälläni itkee ja ei halua olla yksin. Ei tulla jätetyksi ja hylätyksi. Pelottaa. Aikuisena minä haluan pärjätä itse ja yksin. Miksi en pärjäisi? 

Minä aikuinen olen nyt vähän pihalla, statisti, sivustakatsoja. Tuntuu, että minulla ei ole tarpeeksi voimia vaan alan vetäytymään kaikesta ja kaikista. On väsyttävää ajatella. Ajatukset menevät sekaisin. 

Mitä jää, kun kaikki ympäriltäni häviää.

Jään minä seitinohuena ja keveänä. 

Jään minä lepattaen ja häilyen. 

Jään kellumaan tyhjyyteen. 

Olen nyt turvassa siellä missä mikään ei ole niinkuin hetki sitten. 

Ajatusten avaruuteen versoo rikkaruohoja. 

Ne voivat olla vaarallisia. 

Kitken ja myrkytän.

.

Haluun olla paikassa, jossa aurinko paistaa aina. 

Ei tunteita, vain pumpulista oloa. 

Turvassa. 

Mutta siellä olen yksin. 

Ajatusten rikkaruohot ovat merkki toipumisesta, oikea elämä tunkeutuu sisäiseen maailmaani. Sitkeästi ja itsepintaisesti ne häiritsevät pehmeää hiljaisuutta. Kauniin kuplani seinät ovat ohentuneet. Haluan uskoa, että joskus kuplani pirskahtaa timanteiksi taivaalle ja sanon sille kiitos. Pilvipesä joka oli tärkeä ja tarpeellinen, muuttuu tarpeettomaksi. 

kamppailua

Miten voisin pysyä nykyhetkessä koska en halua pysyä siinä. Aikuisen mielellä haluan olla tavallisessa arjessa. Entä jos on helpompaa olla muualla? Kupla viettelee ja houkuttelee. Kuplassa tämä elämä lipuu pois ulottuvilta iloineen ja suruineen. Se voi tuntua turvalliselta, jos mikään ei tunnu miltään. mutta onko se rikasta elämää? Onko se elämää jota haluan elää? Ei ole. 

kaksi viikkoa myöhemmin 

Paljon ajattelua. Olen käynyt kaksi kertaa terapeutin luona.  Mikä mieltäni sekoittaa? Tämä hetki on taas monen asian pyörre. On puhuttu paljon. On hienoa, että huomaan minussa tapahtuu. Saan enemmän aikaa polilla jos tarvitsen. Tuntuu turvalliselta.