Kaikki on aivan nurinpäin. Tunnistan etuperin ja takaperin hyväksikäytön mekanismit, Raisa Cacciatoren opit. Ongelma ei ole ollut siinä, etten huomaisi ja tunnistaisi vaan siinä miten saada viranomaiset uskomaan ja auttamaan. Yksin en pystynyt lastani ja lapsenlapsiani pelastamaan.

Lähdin 30 vuotta sitten vauva kainalossa pakoon vauvan isää. Siinä vaiheessa isyys oli vahvistettu, yhteishuoltajuudesta sovittu ja olin laittanut myös taloudellisesti hirttosilmukan kaulaani eli ottanut miehen painostuksesta talovelan yksin nimiini luottaen naiivisti hänen suulliseen lupaukseensa hoitaa lyhennykset. Tiesin kuitenkin, että oli lähdettävä ja pelastettava lapsi pedofiilin kidutukselta ja otettava takkiin 100.000 markan velka, joka minulle remontoitavassa kunnossa olleen talon myynnin jälkeen jäi. Tässä kohtaa päädyin viranomaisten myllytykseen. Lastensuojelussa väittivät, että vauvan ryömiminen isäänsä pakoon välittyy vauvaan minusta, koska niin nurjamielisesti suhtaudun kunnon mieheen! 

 

Säntäilin kauhun vallassa paikasta toiseen, mm. Kriisikeskukseen ja päädyin yksityiselle psykiatrille ja helpotus tuntui suunnattoman suurelta, kun hän tuntui tunnistavan ja uskovan kertomani. Jäin tuohon ansaan vuosiksi. Kävi nimittäin niin, että jonkin aikaa psykiatrin terapiassa käytyäni, psykiatri kertoi minun olleen psykoosissa ja aloitettiin lääkitys ja minun vieroittamiseni in**stiajatuksista. Pari vuotta kerroin psykiatrille lapseni oireista, puheista yms. ja joka kerta lääkitystä lisättiin, kunnes lopulta vaikenin. Tästä kannan syyllisyyttä lopun elämääni; etten osannut jättää aivopesuterapiaa ja pelastaa lastani.   

 
Kului 7 vuotta. Olin lopettanut terapian. Lapsi tapasi isäänsä säännöllisesti ja palasi tapaamisista aina aivan muuttuneena.
Pelot ja päiväkastelu lisääntyivät. Menin lastensuojeluun, jossa lapsen yksilötutkimusten perusteella todettiin hyväksikäyttö. Sitten meidät ajettiin pois. Sanottiin, että tämä oli tässä, koittakaa pärjätä. Lapsen isä uhkaili minua kunnianloukkaussyytteillä.
Avunpyytäjä jää yksin.
Teini-iässä lapsi yritti itsemurhaa. Minä olin alkoholisoitunut ja kaulaani myöten veloissa oleva yksinhuoltaja. Muutaman vuoden päästä tyttäreni löysi elämänsä miehen, syntyi kaksi lasta ja pian alkoi näkyä hyväksikäytön merkit. Lapset näkivät aikuisten välistä seksiä, heille näytettiin seksi- ja väkivaltafilmejä. Tämän kuulin vanhemmalta lapsenlapselta. Tein lastensuojeluilmoituksen, joka todettiin aiheettomaksi. Kävin tuolloin trauma- kriisi- ja seksuaaliterapeutilla, joka ajoi minut itsemurhan partaalle kiistäessään toistuvasti hyväksikäytön jatkumisen lapsenlapsiin. Soitin Tukinaiseen, jossa kehotettiin heti irrottautumaan tuosta terapeutista. Otin yhteyttä asianajajaan, jonka olin kuullut olevan taitava lasten asioissa. Hän tunnisti hyväksikäytön heti. Kehotti tekemään lastensuojeluilmoituksen, jonka taas tein, nyt prepaidilla. Ilmeisesti sekään ei johtanut mihinkään. Vuosi oli 2019. Tytär katkaisi välit, enkä saanut enkä edelleenkään saa tavata lapsenlapsia. Löysin traumatietoisen psykiatrin, joka neuvoi tekemään tutkintapyynnön suoraan poliisille, ohi lastensuojelun. Näin tein ja asia otettiin vakavasti.                    
               
Nyt elelen yksin eläkeläisenä. Yritän koota elämäni rippeitä, löytää syytä elää. Ei todellakaan kiinnosta lehtien neuvot ja ohjeet eläkeläisten puuhasteluista. Wim Hofin menetelmät käytössä, avantouinti ja hengitysharjoitukset. Joka aamu yritän löytää elämänlankaa noustessani, mutta se ei ole helppoa, enkä edes nouse sängystä joka aamu. Itselläni on hyväksikäyttötausta – tietysti, enhän muuten olisi jäänyt ped**iilin ansaan – ja minua hyväksikäyttänyt mies toimi lääkärinä samoissa tiloissa, kuin lastensuojelu. Lastani aikoinaan isänsä läsnäollessa puhuttanut sosiaalityöntekijä (kehotti 7-vuotiasta kertomaan tapahtuneista isänsä läsnäollessa) tunsi lapseni isän, asuivat ja ehkä edelleen asuvat samalla kylällä naapureina. Se on minulle selvinnyt vasta pari vuotta sitten.                       
       
En usko, että tarinani on kovin harvinainen esimerkki. Vilja Erikan tapaus ja Oulussa isälleen useita kertoja raskaaksi tullut nainen ovat tapauksia, jotka on tuotu julkisuuteen, mutta lienevät vain jäävuorenhuippu siitä todellisuudesta, miten auktoriteettiuskoiset lastensuojelun työntekijät ovat näiden kunnon kansalaisina näyttäytyvien p*dofiilien ja i**esti-isien pyöritettävinä. Aina edelleen, vaikka traumatietoisuus ja valo lisääntyvätkin.                       
     
Nimim. Väsynyt entinen äiti ja entinen mummu
 
 kuvat Nina K