Valmistautuessani kirjoittamaan tätä en oikeastaan osannut valmistautua siihen vastarintaan, vihamielisyyteen, pelkoon ja ahdistukseen, joita mun eri moodit alkoi huutelemaan tai reagoimaan omalla tavallaan. Ketä näistä kannattaisi kuunnella? Mikä rooli tässä tilanteessa? Pitäisikö joku itsepintaisesti kiinni siitä, että ei kannattaisi kertoa mitään? Kestääkö mieli tällaisen ulostulon? Tuntuu,että tämä on viimeinen kirjoitukseni ja sen jälkeen en häpeältäni pysty katsetta nostamaan. Koitan pitää Järkevän mukana mahdollisimman paljon, mutta senkin voimavarat ovat rajalliset.
No miten nää mun eri tyypit sit reagoi tähän, että kirjoitan mun kehokokemuksista? Voihan olla, että argumentit on niin voimakkaita ja tämä jää tähän ja häpeä voittaa. (Edit itseasiassa kehosta ei tullut omaa tekstiä vain pikku palasia eli häpeä ja itseinho vallitsee edelleen)

ILKIÖ: Remmiä vaan ja kovaa työtä. Perustarpeista kuten ruuasta ja unesta varsinkaan ei tarvitse pitää huolta minun kohdalla. Näin kuinka pikkuveli oli mummon sylissä, mutta itse en muista olleeni. Äiti ei tainnut pitää sylissä ketään meistä. ” Mitä väliä keholla? Eihän se ole kuin luuta nahkaa verta ja suolenpätkiä, ei se tunne mitään. Jos menee rikki niin laitetaan tikkejä tai korvataan uudella elimellä. Ei arpia kannata itkeä? Tai sitä että joku vähän nyrkillä pamauttanut, todennäköisesti olet sen ansainnut.” ” Yhyy prinsessa yrittää vähän parantaa itseään olla kehopositiivinen” ” Jumala on rankaissut sua kun oot niin kamala ihminen”
LEMPEÄ:Todellakin voit kirjoittaa kehostasi. Ei ole sinun syy eikä häpeä mitä sinulle on tehty. Ota itsesi syliin, piirrä rajat, ole hyvä itsellesi.
JÄRKEVÄ: Jatka vaan kirjoittamista huutelijoista huolimatta. Tämä on vaikeaa, mutta järkevää. Jos meinaat hajota niin kyllä sua autetaan.
TUTKIJA: Tämä on mielenkiintoista. Todellakin etsitään syvällä olevat syyt miksi itseäsi niin paljon, kun ei ole mitään syytä miksi inhota ja vihata. Yllättävän vähän google tiesi varsinaisesti kehollisuudesta, mutta moneen asiaan se tuntuu liittyvän, niin kehon kuin mielenkin sairauksiin: minäkuvaan, suhteisiin, pukeutumiseen, työhön, vanhemmuuteen. Huomasin myös kuinka monessa kohtaa rajoja on rikottu, aiheutettu häpeää ja suoranaisia vammoja.
HOMPSANTUUSA: Iloa pintaan vaikka sydän märkänis. Ei kannata murehtia menneitä. Vitsailu ja pelleily niillä selviää.
PELOKAS: Jos mahdollista vetäytyy vielä enemmän itseensä ja piiloon. Äänettömät kyyneleet valuu silmistä. Eikö riitä, että on kokenut joskus pahaa, niin vielä pitäisi siitä oikein puhua? Toivoisin, että keskelle kehoa tulisi musta aukko, joka nielisi loput minusta ympäriltään. En enää olisi, eikä kukaan muistaisi minua enää ollenkaan. Suurin vastustus tuntuu tulevan tältä.
MIES: Puolustelee miesten tekoja. Ei se siitä kulu. Pihtareista ei pidetä. Kaikki on kaupan kun hinta on oikea. Mikään ei ole pyhää. Olisit iloinen, että olet kelvannuut edes jollekin.
IHMISPASKA(nyk. KOLEA): Hah antaa tulla vaan kaikki likaiset yksityiskohdat, jospa joku saisi jopa vinkkejä kuinka satuttaa lisää. Voi pilkata sun puukotuksesta tullutta kipua. Sä olet syntynyt kelvottomaksi ja sitä olet edelleen. Paskamanttelin perijä. Kyllä sinä tiedät kuinka saat mitä haluat, kuulut muille. Röyhkeästi vaan. Mitä turhia miettimään anna mennä.
PIISKURI: Nyt teet tämän, koska tämä pitäö tehdä, se on varmasti hyväksi sulle. Keksit kyllä kuinka tämän teet, kun vaan yrität.
JUPISIJA: Ei kukaan kuitenkaan ymmärrä mitä olet kokenut ja miten se vaikuttaa. Vain sinä tiedät ja tunnet. Uskallatko luottaa?