Joulu, joulu, joulu – kohta se jo jolkottelee, mutta miten ihmeessä siitä selviää, kun oma todellisuuteni ei lainkaan vastaa joululaulujen ja siirappisten perhe-elokuvien luomaa kuvaa?  

Epämiellyttävä aikamatka

Minulle juhlapyhät oman lähtöperheeni kanssa ovat aikuisuudessani olleet epämiellyttävä aikamatka menneeseen, jossa haitallinen perhedynamiikka alkaa toden teolla “kukkia”. Tapaamisten jälkeen ruumiiseeni palautuminen syvästä dissosiaatiosta ja kauhusta on kulunut useita viikkoja. Miksi siis pakottaisin joulun aikaan ylittämään kehoni viestit ja päivänselvät varoitusmerkit, kun muuten usein osaan asettaa itseni etusijalle? 

Uskallanko irroittautua perhefantasiastani?

Vaikka perhejoulut ovat olleet haasteellisia kokemuksia, koen erittäin vaikeaksi ilmaista sukulaisilleni, etten osallistu perheen joulujuhlaan. Joka kerta, kun jättäydyn pois yhteisestä joulusta, sisäinen lapseni suree ja huutaa rakkaudellisen, yhtenäisen ja terveen perheen perään. Välttämättömät rajaamiset tekevät koko ajan todellisempaa ja todellisempaa siitä, että haaveideni lähtöperhettä ei nyt ole olemassa, eikä koskaan ollutkaan. Tämä on erittäin kova pala purtavaksi. Ikävä tosiasia on se, että fantasiaperheestä kiinnipitäminen vei minulta mahdollisuuden viettää joulua mieluisalla tavalla nyt ja tulevaisuudessa. 

Joulupukin kuumalinjaa on pakko katsoa! Kuva ensimmäiseltä erakkojoulultani.

Ensimmäinen joulu yksin

Terapeuttini tuella päädyin viettämään ensimmäisen joulun ilman lähtöperhettäni kolme vuotta sitten. Ilmoitushetkenä viestiä lähettäessä tuntui siltä, että tässä lähtee varmaankin henki.

Henki ei lähtenyt kuitenkaan, ja se oli  aikuisikäni paras joulu.Olin ostanut hieman mauttomia, vanhoja joulukoristeita asuntoni täyteen ja tein lipaston päälle jouluasetelman. Haahuilin läheisellä  hautausmaalla ja sytytin kynttilöitä mietiskellen tuttuja ja tuntemattomia kuolleita. Kävin savusaunassa ja avannossa, korttelisaunassa pesijänaisen jynssättävänä sekä aattona kynttilän valossa taloyhtiönkin saunassa. Illalla avasin saskia-kivennäisvesipullon (suosikkijuomani), ja katoin valmistamani savulohisalaatin pöytään, tyylikkään servetin kera. Katsoin jouluvaloja ikkunasta, kuuntelin ihania, surumielisiä suomalaisia joululauluja ja söin rasian konvehteja. Muisto saa vieläkin hymyn kasvoilleni. 

 

Häpeää, syyllisyyttä ja tervettä itsekkyyttä

On ollut hankalaa sallia itseni viettää myös joulua omalla tavallani, itse valitsemassani seurassa. Häpeä ja syyllisyys ovat sitkeitä kavereita, jotka antavat palautetta tekemistäni valinnoista.  “Olet huono tytär ja petturi”, äänet koittavat vakuutella; onneksi niitä ei tarvitse kuunnella. Joulu lienee ylipäätään aikaa, jolloin yksinäisyys ja juurettomuus korostuvat. Viettäessäni ensimmäistä erakkojouluani, itkin illalla monesta syystä, mutta myös helpotuksesta. Olen kokenut syyllisyyttä, itseinhoa ja hämmennystä siitä, etten voi viettää lähtöperheeni kanssa joulua kuten “normaalit” ihmiset. On ikävää tuottaa pettymyksiä ihmisille, jotka välittävät. Yksi asia on kuitenkin ehdottoman totta, oli vuodenaika mikä tahansa: Minun hyvinvointini on kaikkein tärkeintä.

Olo on tänä vuonnakin päätöksen äärellä epäselvä ja vaihteleva, mutta yritän sallia sen itselleni. Jokainen raskaskin rajan asettaminen kasvattaa sisäistä voimaani, ja lähettää sisäiselle lapselleni sen tärkeimmän viestin: olen itse suurin tukijani ja aina sinun/minun, Sofian puolella. Sosiaalisista normeista poikkeaminen ja irrallisuus ovat pieni hinta siitä riippumattomuuden lahjasta, jonka haluan antaa itselleni.  

 

Tulevaisuuden onnellisia jouluja kohti

Toivon hartaasti, että jatkossakin osaan vaalia omannäköisiäni, hiljaisia ja vaatimattomia jouluperinteitä. Minulle joulun ajassa viehättävintä on hiljaisuus, pimeys ja eleettömyys. Koko luonto lepää, ja jos sää vain sallii, männyt ovat uskomattoman kauniita lumipeitteessään. Pidän myös joulukonserteista ja kuorolaulusta. Pakko se on kai myöntää- olen nykyään jouluihminen.  

 Jos sinä lukija, kamppailet tai olet kamppaillut samanlaisten asioiden kanssa, toivotan sinulle jättiläismäisen lahjapaketin verran voimia. Toivon, että osaamme jatkossakin tehdä itsellemme oikeita valintoja.  

Mahdollisimman rentouttavaa joulun aikaa juuri sinulle!