Jäähyväiset traumalle

Traumasta voi eheytyä! Tiedän sen, koska minun traumaprosessini on ohi. Olen hypännyt toisenlaiselle aikajanalle ja sinne entiseen en pääse edes vieraileen. Luulen, että minun kirjoittajatieni täällä alkaa olla ohi, koska en muista enää riittävästi yksityiskohtia, mistä kirjoittaa. 

Näen kaiken nyt isoina kokonaisuuksina. Tuolloin kävin läpi uskomuksia ja tuossa vaiheessa podin sydänkipuja, koska elämäni rakkaudettomuuden kokeminen meinasi tappaa. Tuossa ja tuossa ihmissuhteessa koin valtavasti syyllisyyttä ja olen erityisen kiitollinen juuri noista suhteista, koska ne avasivat lukot syyllisyydestä vapautumiseen. Viimeiset kolme vuotta purin traumamuistoja kehosta kunnes en enää samaistunut niihin ja koin vain, että kehoni täyttyy valosta sitä mukaa kuin raskaus nousee esiin ja annan sen mennä.

Tätä luetteloa voisin jatkaa koko blogin verran, mutta sillä ei ehkä olisi merkitystä muille kuin itselleni. Jossain vaiheessa eheytymistäni ymmärsin, että vaikka tarinassani on paljon samaa kuin muilla traumatisoituneilla niin eheytymistarinani aion luoda juuri oman näköisekseni. Ne merkitykset, mitkä annoin asioille, ovat minulle tärkeitä ja minulle luontaisia.

Se on myös asia, mihin haluaisin kannustaa traumaprosessissa: uskominen omaan itseen, omiin tuntemuksiin ja omaan viisauteen. Terapeuteilla, lääkäreillä, traumaterapian kehittäjillä ja tutkijoilla on oma käsitysmaailmansa. Niihin voi nojata ja niistä voi saada tukea. Sinä kävelet ulos traumasta kuitenkin persoonallisena ihmisenä, joka jatkaa elämänsä jatko-osaan paljon muuna kuin vain trauman sairastaneena potilaana. 

Et halua ajatella loppuelämääsi, että “opit vakauttamaan” itsesi, kuten traumaterapian termi kuvaa. Opit taidon, mutta millaiseksi ihmiseksi tämä taito muutti sinut? Miten ymmärryksesi kehostasi laajeni? Millaiseen uuteen olemiseen maailmankaikkeudessa vakauttaminen ohjasi sinut? Näistä pohdinnoista rakentuu kokonainen kuva sinusta ihmisenä. 

Trauma on sielullinen matka. Se muuttaa meitä pysyvästi. Jokainen traumaprosessin osamatka on mahdollisuus syventää näkemystä elämästä, ihmisyydestä ja sinusta ihmisenä. Sinä valitset termit, mitä käytät. On melko lailla sama, onko ne henkisiä, uskonnollisia tai filosofisia termejä. Tai ei mitään niistä. Minun käsitykseni mukaan tärkeää on se, että ne on sinulle aitoja. Silloin ne voimaannuttavat juuri sinua.

Traumavertaistyössä, mitä olen saanut tehdä ja kehittää, olen yrittänyt viljellä suvaitsevaisuutta. Sanana suvaitsevaisuus on karsea. Sen takia, että sitä käytetään omien näkemyksien puolustamisessa toisia vastaan. Mutta sen merkitys on kuitenkin pohjimmiltaan hyvä. Jos me, jotka olemme eläneet erityisen epäsuvaitsevaisia kokemuksia, jotka ovat alunperin  synnyttäneet traumamme, pystymme nyt suvaitsevaisuuteen niin ehkä ihmiskunnalla on toivoa. Ehkä ihmiset alkavat pikku hiljaa nähdä enemmän ykseyttä kuin eroavaisuutta toisissa. Toistensa uskomusmaailmoissa. Toistensa elämän valinnoissa. 

Me emme kukaan ole täydellisiä ja kaikki olemme oppimassa täällä. Mitä enemmän kaaos ja epävarmuus lisääntyy maailmassa, sitä enemmän toivon sisäistä suvaitsevaisuutta ja tyyneyttä kaikille. 

Kuvat: Rooman katutaidetta / Seija Hirstiö

Kommentoi kokemuksiani alle, jos ne herättivät sinussa mitään. Haluaisin kuulla ja jakaa ajatuksiasi. Kiitos, kun luit!