Tämän kesän leiri pidettiin viime viikonloppuna. Pääset kurkistamaan mitä tänä kesänä touhuilimme Traumamatka-leirillä. 

 faktaa

Jo seitsemän kertaa on leireilty Sievissä Pohjois-Pohjanmaalla. Sievin seurakunta on antanut veloituksetta leirikeskuksen käyttöömme <3. Tämä on mahdollistanut leirille osallistumisen pienin kustannuksin. Maksettavana on ollut vain matkakulut ja yhteiset ruoat, noin 30e, plus omat grillattavat ja herkut. Yhteyshenkilönä seurakuntaan on ollut ihana Anita-pappi. Kiitos Sievin seurakunta tämän tärkeän asian toteuttamisessa.

Traumamatka-toiminnan aloittaja ja mahdollistaja oli Seija Hirstiö . Kiitos Seija niin graafisesta suunnittelusta kuin asiasisällön ideoinnistakin!

Nyt me osallistujat teemme leirit ja blogin mahdollisiksi. Toimimme täysin neljännen sektorin voimin, eli meidän ruohonjuuritason toimijoiden vapaaehtoistyöna. Takanamme ei ole yhdistystä rahoittamassa tai ohjaamassa toimintaamme.

Kaikki sukupuolet ja eri tavoin uskovat tai uskonnottomat ovat olleet toimintaamme tervetulleita.

pakkaamassa

Tiistai-iltana kamat kassiin pakkauslistan avulla.  Ihan hyvin kerkesin pakata, paitsi uniapnealaitteen letku ja maski jäi kotia. Tietenkin aina jää jotain. Maaleja, villalankoja, vaatteita joka sään varalle. Ruth-koira yritti olla lähellä, valmiina lähtöön. Se tietää et kohta lähden kun matkalaukkua pakkailen. Eläimiä ei leirille oteta, niin karvalapsi sai jäädä miehen hoiviin. Lähes joka kesä leiripaikalla on nähty kyykäärmeitä.

Me leiriläiset oltiin päästy tutustumaan jo jonkin verran yhteisessä facebook-ryhmässä, mutta silti oli jännitystä mahanpohjassa. Jokainen leiri on ainutkertainen.

Leirille ilmoittautuneita otettiin vastaan tänä kesänä 16. Leirille pääsi lopultaan 12 ihmistä. Monen vertaisen jaksaminen on siinä rajoilla “jaksanko, selviänkö”, niin peruutuksia tulee muutamia joka vuosi.  Liikutaan herkillä elämän osa-alueilla ja tullaan näkyväksi traumatisoituneena kenties ensimmäisen kerran.

Pakkaamassa leirikamoja.

Yksin tulevilla ensikertalaisilla jännitys on varmaan moninkertainen. Rohkeita mimmejä!

leiripäivä 1 keskiviikko

Leiri alkoi ihanan aurinkoisessa kesäkelissä. Tutustumista, aloituskokous part 1 ja 2, joissa vedettiin nippuun kevään facekeskustelut, mitä tehdään ja milloin. Kuka haluaa ohjata minkäkin ryhmän ja mIlloin on mun keittiövuoro.

Otettiin tällä leirillä käyttöön muutamia uusia juttuja, joita ideoitiin jo viime kesän leirillä. Mikä toisi lisää turvallisuutta ja helpottaisi uutena osallistumista?

Omat turvallisemman tilan periaatteet on muokkailtu kevään mittaan facessa ja nyt käytiin ne keskustellen läpi. Uutuutena oli powerpoint leirikeskuksen tiloista. Ei tarvinnut hypätä ihan sokkona tuntemattomaan, vaan tilat olivat jo hieman tutut.

Traumamatka-leirin ohjelma.

Kuva: Aikataulutusta.

Leiripäivä 2 torstai  

Kello on nyt 23.47.  Aamulla päätin et tänään meen aikasin nukkumaan, mut kun ei malta. On aina niin hyvät keskustelut. 

Tänään Jenni vei meidät kivivuorille, joilta saatiin kerätä kiviä maalattavaksi. Sain maalattua yhden. Huomenna yritän maalata mummon tai barbapapan.

Lounaaksi oli mahtava salaattipuffa! Jokaiselle mieleistä syötävää. Leirien osallistujissa on aina paljon ruokarajoitteisia. Jatkuva kehon ylikuormitustila saa elimistön puolustautumaan aina uutta ja uutta ruoka-ainetta vastaan?

Luovan tanssin ohjasi meille Titta. Se ei oikeestaan oo tanssia niin kuin mä ymmärrän, vaan se on kehon liikkumista usein aika pöljänkin näköisesti. Yritetään unohtaa miltä mä näytän ja annetaan musiikin viedä vaikka töppökävelyyn.

Vapaan tanssin ohjaajana Titta

Kuva: Titta ohjaamassa vapaan tanssin alkuun.

leiriPäivä 3 perjantai 

Kello taas lähellä puoltayötä. Vinttipiiri oli taas antoisa. Tänään aiheena oli miellyttäminen ja omat rajat. Kuuntelemalla muita saa oivalluksia omasta elämästä. Hyvää keskustelua. Vuoro kiertää ja puheaika on kellotettu.

Sit käytiin syömässä Sievissä Linlyn thairavintolassa. Ruoka oli laadukasta ja sitä oli riittävästi. Jälkkäri näytti epäilyttävältä, mutta olikin nam. Iltapäivällä tehtiin Moonan opastamana ulkona improharjoituksia. Saatiin kyllä myös samalla nauruterapiaa. Ykkösenä mulle jäi mieleen aakkosleikki. Siinä keksitään nopeasti ensin a:lla alkavia, sitten e, h, i, j, k, l, m, n, o, p, r, s, t, u, v, y, ä ja ö. Olimme luovia uudissanojen keksijöitä, mm pömpylä hylättiin. Mietittiin myös kertooko keksitty sana jotain sanojastaan 😀 

Kaksi reipasta leipoi sämpylät ja taikoi iltapalan. Sitten tuttuun tyyliin ehdolla notskia, saunaa, uintia ja turvapesän tarinoita. Ootteko tienny että villapaidan neulontaprosessiin kuuluu jupinaa ja negatiivisia tunteita 🙂 Neulomisesta näytti välillä olevan  zen-tila kaukana. Eikun oikeesti neulominen rauhoittaa levotonta mieltä ja joo, mä pitäydyn lapas-levelillä.

leiripäivä 4 lauantai 

Tänään laulettiin rantakirkossa. Mun lempi- hommaa! Laulaessa mulla tääsee suru ja kaipaus pintaan ja alan joskus itkemään. Enää en häpeä sitä, vaan annan kyyneleiden tulla. Tulen hyväksytyksi itkenäväkin. Surun  pidättely vie huomion pois laulusta ja laulamisesta.  Olo kääntyy huonolla tavalla sisäänpäin. Vie hurjasti voimia.

Laulut valikoitiin yhdessä niin, että jokainen sai toivoa ja sitten otettiin niitä, mitkä useampi osasi.

Saunan jälkeen saatiin vielä neljän leiriläisen kanssa älynväläys lähteä yöretkelle metsäjoelle. Näky oli satumainen yöllä auringovalossa. 

Yhteislauluja huilun säestyksellä.

Tänä kesänä oli leirille osallistui huilisti ja saimme nauttia Yhteislauluissa hänen taitavasta säestyksestä. Huilun ääni on niin kaunis, se menee syvälle tunteisiin.

leiripäivä 5 sunnuntai-ilta 

Kotosalla ollaan. Se on hyvä kun käy reissussa, niin kotiin on taas kiva tulla. Arki pamahti sitten silmille puhdistamattoman kissanhiekan myötä. Alkoi ottaa sen verran vahvasti päähän et silmät rupes hikoilee. Kontrasti oli niin suuri. Huomenna paluu töihin viiden kuukauden sairasvapaan jälkeen. Jännittää. 

Rennosti Traumamatka-leirillä.

Leirin jälkeen yhteydenpito jatkuu 

Heippojen ei tarvi olla lopulliset. Uudet leiriläiset saavat liittyä halutessaan Traumamatkan Whatsapp-ryhmään. Siellä kerrotaan kuulumisia ja on sovittu kahvitteluja ja talviviikonloppuja niin Ouluun, Kajaaniin kuin Helsinkiinkin.

Kiitos kivasta leiristä ja nähdään taas!

   Kuvat Nina Karjalainen

Ideoita toipumiseen.

Kuva: Toipumisen keinoja.