Tänään minulla on sairaalassa gynekologinen tutkimus. Kaksi tuntia ennen aikaa ajatukset alkavat mennä väärille urille. Monta kuukautta olen odottanut aikaa ilman pelkoa ja sieltä se tunne taas nousee.
Odotan
Hätä huuhtelee minua aaltoina ja itkevä avuton yrittää päästä esiin.
Kasvoja nykii ja puren hampaita yhteen. Helvetin tyhmä lopeta. Naurettavaa. Ajatukset jäätyvät hetkiksi. Yritän olla ajattelematta minne olen menossa. Koska kirjoitan tätä, niin on pakko ajatella. Uskallanko miettiä huonetta?
Tunnin päästä olen pöydällä. Näytänkö pahalta? Kuvottaako heitä? Mitä he oikeasti ajattelevat kun katsovat minua? Olenhan hajuton? Arvostelevatko salaa mielessään?
En hermoile tutkimuksen lopputulosta vaan pöydällä makaamista. Tunnen pöydällä itseni arvottomaksi, alistetuksi ja yksinäiseksi. Alttiiksi vaaralle. Pöydällä makaajan vahingoittaminen välähtää mielessä. Tuota märisijää voisi lyödä veitsellä.
Hieman helpottaa kun sain kirjoitettua tämän näkyväksi. Nina muistapa hengittää. Nenästä sisään ja huulten raosta ulos.
Olen odotustilassa ja odotan kutsua. Istun ihanan pehmeässä nahkaisessa nojatuolissa. Sydän jyskyttää korvissa. Jähmettyminen kutsuu turvasatamaan: ei liikettä, ei ajatuksia. Kirjoittaminen maadoittaa ihan järkyttävän hyvin. Jatkan kunnes minut kutsutaan sisään.
toimenpidehuoneessa
Kun menin huoneeseen iski pakokauhu. Pienessä huoneessa naisgynekologi esitteli minulle naishoitajan ja kaksi miesopiskelijaa. Kun silmät alkoivat hikoilemaan sanoin lyhyesti traumataustastani. Sanoin opiskelijoille, että en tiedä voitteko olla täällä koko ajan. Lääkäri puhui rauhallisesti ja selkeästi. Minulla ei ole mitään hätää.
Sitten pöydälle. Hymyilevä hoitaja oli vieressä ja antoi paperia kun kyyneleet valuivat vaikka ei varsinaisesti itkettänytkään. Minulta varmistettiin useaan kertaan onko kaikki hyvin. Opiskelijat pysyivät istumassa. Minulla oli tunne turvallisuudesta ja pysyin kasassa.
Miten käy sille ihmiselle, joka ei puhu vaan nielee ja nielee pelkonsa. Sille käy niin, että jokainen käynti tallentuu mieleen kauhean pelottavana.
jälkeen
Nyt olen väsynyt. Käynti on ohi. Jännitys purkautuu. Istun sairaalan piilopenkissä keräämässä voimia että jaksaisin kävellä autolle ja lähteä kotiin.
Käynti meni hyvin. Tulin kuulluksi (ja nähdyksi 😁). Kaikki olivat ystävällisiä minulle. Kaikki meni tosi hyvin.
Kiitos hyvästä hoidosta.
Viimeisimmät kommentit