Seison suihkussa. En voi sulkea silmiä. Jos joudun hetkeksikin laittamaan silmät kiinni, niin kylppäriin ilmestyy uhkaava hahmo, joka aivan kohta koskee minuun. Ihokarvat nousevat pystyyn ja aivot täyttyvät kauhulla. Hän on siinä vahingoittaakseen minua. Vettä meni kasvoille. Äkkiä silmät auki! Voi ei kohta on myöhäistä!

Traumatisoituneella voi olla vaikeita takaumia, vääristyneitä päähänpinttymiä tai pelkoja. Jos terapeuttisi osaa ja katsoo että emdr eli silmänliiketerapia sopii sinulle, niin sitä kannattaa kokeilla. 

kuinka pelko häviäisi

Olen yrittänyt jo vuosia eri keinoilla hälventää tätä pelkoa. Pitänyt väkisin silmiä kiinni. Sanonut itselleni ettei siinä ole ketään. Olen maadoittautunut tunnustelemalla seinää tai puhumalla ääneen. Käynyt pesulla vain kun mieheni on kotona. Se on turhaa, kauhu nousee jostain sisuskalujen syövereistä koko kehoon ja tuntuu että pitää alkaa kirkua. Silmien kiinnipitäminen on mahdotonta. Mikään ei ole auttanut. 

Nykyinen terapeutti osaa käyttää emdr-menetelmää ja hän kysyi haluanko kokeilla. Ilman muuta, eihän siinä mitään menetä (tai itseasiassa voi menettääkin, mutta siitä myöhemmin)

tERAPIAHUONEESSA

Etsin mieleeni tämän pelottavan tilanteen. Mietin siihen liittyvän kielteisen ja myönteisen ajatuksen. Arvioin myönteisen ajatuksen VOC-asteikolla 1-7, kuinka paikkansapitävä käsitykseni on. Arvioin myös kuinka häiritsevä negatiivinen tunne on siinä hetkessä SUD välille 0-10. Kerron missä kauhu tuntuu.

Kielteinen uskomus “minä olen vaarassa” ja myönteinen “minä olen turvassa”. Kauhun tunne tuntuu rinnassa.

Huoneessa on rauhallista ja minä alan miettimään hetkeä kun hahmo seisoo vieressäni. Sormet liikkuvat lyhyissä sarjoissa edestakaisin. Välillä ei tapahdu yhtään mitään ja ajatukset ovat jumissa. Ei kannata tuskastua. Rentoudun. Ajatus kehittyy sarjan aikana johonkin suuntaan, mieleen tulevia ajatuksia sanotaan ääneen. Välillä tauko. Näin jatketaan useita kertoja kaikessa rauhassa. Vaarallinen mieshahmo valuu liikesarjojen myötä pienemmäksi ja pienemmäksi. Lopulta se on vain naurettava limamöntti laattalattialla.

Hyvin pystyy käsittelemään pelon tunnetta ja käsitys siitä ettei kukaan uhkaa helpottuu ja kokee itsensä pidemmäksi ja hahmo kutistuu kasaksi.

Tunne siitä, että hän on turvassa tulee todelliseksi. Häiritsevyys laskee nollaan ja uskomus “minä olen turvassa” tuntuu todelta.

Olen todella lumoutunut aivojeni työstä. Minua naurattaa. Mistä ihmeestä mieleni keksi moisen. Enää en saanut kuviteltua itseäni vaaraan. Suihkupelkoa käsiteltiin kahdella käynnillä. 

Jatketaan EMDR:ää edellisestä aiheesta. Tunne siitä, että on nyt aikuinen ja pystyy suojelemaan itseään vahvistuu.

Kuva uhkasta on kuitenkin syöpynyt mieleeni. Muistan edelleen hahmon ja kuinka pelkäsin, mutta tiedän, että oikeasti vaaraa ei ole ja kauhu ei enää valtaa minua. Hahmo ei enää ilmesty “oikeasti” viereeni. Emdr ei ole muistinpyyhintää. Nyt voin olla suihkussa silmät kiinni. Aivan upeaa! 

ei mennyt niinkuin odotin

Emdr ei aina aina toimi halutulla tavalla. Ensimmäinen terapeuttini ei osannut emdr:ää. Olin kuitenkin kuullut siitä ja halusin kokeilla sitä. Olin hyvin tuskastunut ja väsynyt monenlaisiin oireisiin ja loputtomaan ahdistukseen ja levottomuuteen. Tiesin emdr-menetelmän osaavan terapeutin muista yhteyksistä. Sovimme etukäteen mitä yksittäistä asiaa siellä kokeilisimme käsitellä. Näkisimme kolmestaan, oma terapeutti, emdr-terapeutti ja minä.

No minulla oli ollut kuitenkin elämässä hankala tilanne ja halusinkin käsitellä sitä ja emdr-terapeutti suostui. Jotain meni kuitenkin tuolla kerralla oudosti. Muistan vieläkin tuolin missä istuin ja oikean kämmeneni vasten sileää puista käsinojaa. Sisällä kehossani alkoi värinä. Se tuntui omituiselta, ei pelottavalta. Sanoin siitä terapeuteille. Lähdin kotiin, mutta tärinä ei lakannut. Siitä viikon päästä lähdin psykiatriselle osastolle. Kanta-merkintöjen mukaan emdr-hoitoa jatkettiin osastolla, mutta en muista niistä kerroista mitään.

Itse olen miettinyt tätä mitähän siinä oikein tapahtui. Ensinnäkin halusin vaihtaa aiheen. Kiihtymys lisääntyi ja en pystynyt enää rauhoittumaan. Käynnillä käynnistyi jotain mitä ei osattu siellä lopettaa. Ylivireystila jota en osannut itse rauhoittaa? Ajatukset ja keho olivat lähteneet villiin lentoon. Asia jota käsittelimme oli ehkä liian ”suuri” omiin kykyihini nähden? Olin jo lähtökohtaisesti asiasta kiihtynyt ja tunteiden vallassa. En osannut maadoittaa itseäni tarpeeksi. En sano, että olisin joutunut osastolle vain emdr:n vuoksi. Se ehkä nopeutti joutumista.

EMDR NYT

Emdr on toiminut minulla yksittäisten pelkojen vaimentamisessa. Sitä on käytetty myös hyvien ajatusten vahvistamiseen. Nyt kun käytämme emdr-menetelmää, lähtötilanne on rauhallinen ja hallittu. Myös lopetukseen jää riittävästi aikaa. Olemme kokeilleet myös polville vuorotaputusta, mutta minulle sopii paremmin sormien seuraaminen. Terapeutilla on vankka ammattitaito reaktioideni huomioimiseen ja siinä auttaa myös pysyvä asiakassuhde. Emdr ei ole ollut erillinen hoitokeino vaan hyvä lisä, jota käytetään tarpeen mukaan.