Tiedäthän tarinan prinsessasta ja herneestä. Siis sen version, jossa prinsessa tuntee vuoteessaan selkänsä alla kyhmyn patjavuoresta huolimatta. Kukaan muu ei kyhmyä tunne, ja kun asiaa aikansa tutkitaan lopulta alimman patjan alta löytyy herne. Hurskaassa raivossaan prinsessa imaisee tämän palkokasvin hedelmän niin syvälle sieraimeensa, että tarvitaan kuninkaallinen herneenpoistaja kultaisine pihteineen keplottelemaan herne pois prinsessan poskiontelosta. Kun muu hovi ihmettelee sitä, miten prinsessa sai herneen vetaistua niin syvälle sieraimeensa, hihkaisee hienohelma iloisena (hän on tässä vaiheessa jo leppynyt marsipaanitangon saatuaan): “Näin!” Ennen kuin kukaan ehtii hernerokkaa sanoa, on prinsessa tunkenut herneen vieläkin syvemmälle hengitysteidensä syövereihin.

Minä olen tuo prinsessa. Tämä on esimerkki tosielämästä ja siitä, miten trauma nostaa pintaa kielteisiä tunteita ja tekee ihmisestä hirviön vasten tämän luontaista persoonaa ja omaa tahtoa. Olen aina ollut mestarillinen manipuloimaan syyllisyyttä toisissa ihmisissä ja marttyyrin roolissa kasvanut. Ihan viime vuosiin asti tosten ihmisten osoittelu sormella on tuntunut täysin oikeudenmukaiselta. Anteeksipyyntöjä ei kuitenkaan niiltä ihmisiltä ole herunut, joilta sitä eniten olen kaivannut. Enkä aio jäädä odottelemaan. Se juna meni jo.

voimautuminen on vapauttavaa – vapaus voimauttaa

Voimauttavinta traumasta eheytymisestä on löytää oma voimansa. Vapaus tarkoittaa myös vapautta valita omat ajatuksensa. Ajattelemalla asioista hieman toisin voin luoda uusia näkökulmia minua pitkään vaivanneisiin tilanteisiin ja ihmissuhteisiin, jossa asiat toistuvat samalla kaavalla. Nämä pienet, ulkopuolisten silmissä huomaamattomat muutokset omassa ajatttelutavassani luovat yllättäviä kokonaisvaltaisia muutoksia elämääni. Olen huomannut, miten jotkut asiat ja ihmiset joiden takia olisin ennen vetänyt herneen hyvin syvälle nenääni tai kävyn väärinpäin ahteriini, eivät enää juurikaan vaikuta tunnetiloihini. 

Ajatukseni näistä tekijöistä on muuttunut niin, että ärsyyntymisen tai arvostelun sijaan pyrin ymmärtämään ja olemaan myötätuntoinen. Samalla opin paljon itsestäni. Loppujen lopuksi nämä tekijät haluavat vain tulla nähdyiksi ja kuulluiksi, aivan samalla tavoin kuin minä itsekin.

Vihainen prinsessa minussa on yksi epämiellyttävimmistä osista, joita olen itsessäni kohdannut. En usko, että hän on täysin kadonnut tai tulee koskaan katoamaan elämästäni, onhan hän vain osa minua. Huomaan prinsessan kuitenkin kasvaneen ja kypsyneen. Se ilmenee muun muassa siinä, miten ja millaisissa tilanteissa kiukkuni ja muut kielteiset tunteeni tulevat esille. Enää en välttämättä jaksa, viitsi tai näe tarpeelliseksi ylläpitää hurskasta raivoa toisten ihmisten sanomisista, tekemisistä tai olemassaolosta, eivätkä yhteiskunnalliset tai yleismaailmalliset ongelmatkaan hetkauta minua kuin joskus nuorempana. Väsyneenä kuitenkin huomaan purevan sarkasmin ja katkeransuloisen ironian nousevan keinona vapauttaa kielteisiä tunteita. Toisinaan se on hulvatonta (ainakin minun mielestäni), muina aikoina taas lähinnä ilkeää ja ikävää.

Olen oppinut tunnistamaan omat tarpeeni tulla nähdyksi ja kuulluksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi. Olen oppinut sen, että kukaan, joka minusta välittää, ei heti hylkää minua. Minä itse olen se ihminen, joka hylkää itsessäni ne osat jotka tuntuvat sietämättömän kipeiltä kohdata.

Täydellisyyden harha

Mikä lääkkeeksi prinsessalle, jonka kärsivällisyys toisinaan pettää? Kuninkaallisten täytyy ylläpitää täydellisyyden kulissia saadakseen osakseen arvostusta ja kunnioitusta ja hallitakseen kansaansa menestyksekkäästi kohti haluamaansa suuntaa. Vastaus on yksinkertainen, mutta piinallisen vaikea ymmärtää: minun ei tarvitse hallita mitään tai ketään muuta kuin omia ajatuksiani ja reaktioita tilanteissa, jotka tuntuvat turhauttavilta. Kohtaamalla ne ihmiset ja tilanteet, jotka herättävät minussa ristiriitaisia tai voimakkaita negatiivisia tunteita, kärsivällisyydellä ja myötätunnolla, olen oppinut näkemään itseni selkeämmin. Olen oppinut tunnistamaan omat tarpeeni tulla nähdyksi ja kuulluksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi. Olen oppinut sen, että kukaan, joka minusta välittää, ei heti hylkää minua. Minä itse olen se ihminen, joka hylkää itsessäni ne osat jotka tuntuvat sietämättömän kipeiltä kohdata.

Aika on paras lääke lähes kaikkiin vaivoihin, mutta ainoastaan silloin kun ihminen itse on avoin muutokselle. Ajan myötä ajatukset ja näkökulmat muuttuvat, ja sitä myötä koko ihminen. Vihainen prinsessa ei ole enää vihainen, hän on kasvanut ja kypsynyt myötätuntoiseksi ja kärsivälliseksi ihmiseksi. Jos hän joskus hermostuu ja lausuu katkeria sanoja, hän pettyy. Itseensä ja siihen, että täydellisyyden kulissi kaatuu. Silloin prinsessa riisuu kruununsa, vaihtaa tyllihameen valkoiseen housupukuun ja siirtyy budo-saliin harjoittamaan karatea. Sillä tatamilla oppii, ettei koskaan voi tulla valmiiksi, täydelliseksi. Ja se on prinsessalle lohdullinen ajatus.