Äitienpäivä

muistatko minua

Itkua pidätellen olen viettänyt koko päivän. Miettinyt keinoja kestää loppuun asti. En halua vielä edes ajatella sitä hetkeä, kun pitäisi käydä nukkumaan.

Välit katkaisemalla minä yritin vain pelastaa oman nahkani . En tajunnut , kuinka tulevaisuus tulisi vaikuttamaan minuun. Suunnatonta raivoa täynnä tein jotain, jolla luulin ratkaisevani kaiken, mutta todellisuus iski päin naamaa hyvin nopeasti. En pelastunutkaan. Päinvastoin, en osaa enää elää, kun et ole täällä.

Olet ajatuksissani joka hetki. Mietitkö koskaan minua? Olenko vain ihminen jossain toisella puolella maata, vai muistatko, että olin joskus lapsesi? Sinun lapsesi.

en osaa antaa anteeksi

Äiti, en kestä tätä ikävää enää, mutten voi antaa sinulle anteeksi, ennen kuin ymmärrät tekojesi seuraukset. Sinä jätit minut. Sinä rikoit minut. Sinä jätit minut uudelleen ja uudelleen ja kunnes tuli minun vuoroni viimein jättää sinut, koska en vain kestänyt enää. Ymmärrätkö vieläkään yhtään miltä minusta on koko elämäni ajan tuntunut? Ymmärrätkö millaista elämää olen joutunut elämään?

Koko elämäni yksin, ulkopuolisena. Yksin. Kuulumatta minnekään. Sellainen elämä minulla on ollut. Tiedätkö, että lähtösi jälkeen minulla ei ole enää ollut ketään. En ole kuulunut minnekään. 30 vuotta yksin ilman omaa paikkaa. Sellaisen elämän annoit minulle.

Äiti, en kestä tätä ikävää enää, mutten vain osaa antaa sinulle anteeksi. 

 Mari-Riikka

kuvat Pexels