Äiti

Minulla ei äitiä ollut.
Ei syliä, ei lämpöä, ei turvaa.
Suruni kannoin salaa, itkuni itkin piilossa.
Tunteeni kätkin sisääni, lukittuun arkkuun ja avaimen heitin pois.
Kerroit että sinne ne kuuluvat, lukkojen taakse.
Sanoit että pitää olla kiltti, et saa itkeä, et vaatia.
Hyväksyntäsi oli pahan olon piilottamista
puhumattomuutta
näkymättömyyttä
yksinäisyyttä.
Niin sinä äiti minut kasvatit.
Ja siinä uskossa elin.
Yritin olla se mitä halusit.
En vaatinut mitään,
En tarvinnut mitään.
Olin kiltti, vaatimaton tyttö.
Pelokas ja arka.
 
Äiti,
kun katsoit minuun, näin silmissäsi lapsen joka oli paha,
joka vain oli yksi suu lisää ruokittavaksi.
Jonka syntymä oli taas uusi taakka.
Iloa en nähnyt, rakkautta…mitä se on?
Opetit että en sitä ansaitse.
Sanoit että olen paha tyttö.
Pahuuteni syö rakkauden, sen pienemmänkin siemenen.
Et opettanut miten rakastetaan.
Sanoit: Miellytä, on pärjättävä, selvittävä.
Tarpeita ja tunteita ei saa näyttää.
Äiti, onko niitä?
Mitä ne ovat?
 
Nyt Äiti
Olet vanha, harmaahapsinen.
Virheesi myönnät, niitä kadut.
Et muuta osannut.
Ruokit, vaatetit.
Sillä rakkautesi osoitit.
Niin paljon olet kärsinyt.
Niin paljon tuskaa kantanut.
Sinua ei kukaan kuunnellut, ei auttanut.
Osasi kannoit, joskus itkit.
Taakkasi oli suuri, sen alle välillä muserruit.
Ja taas nousit.
 
Nyt Äiti
Oppisi romuttuu, se murenee.
Pieninä paloina.
Jokainen pala tuottaa tuskaa ja kipua.
‘
Nyt Äiti
Sääli saa tilaa, viha sulaa.
Suru kutsuu.
 
Nyt Äiti,
Haluan kertoa että tuo pieni tyttö saa tuntea olevansa arvokas.
Tuo pieni tyttö saa tuntea,
Se ansaitsee suojaa, lohtua.
Äiti, olit niin väärässä.
Nyt tiedän että vahvuus on heikkoutta, tarpeita, tunteita.
Nyt tiedän että arkun voi avata.
Nyt tiedän että ei tarvitse pelätä.
Nyt saan tuntea,  tarvita, rakastaa.
 
T-M